keskiviikko 31. elokuuta 2016

Pinjan polttarit

Kuten moni blogiani lukeva varmastikin tajusi, on ihana ystäväni Pinja menossa pian naimisiin. Niinpä päätimme Annan ja Jennin kanssa järjestää pienet Pinjan näköiset polttarit...

Pinja tiesi että tulemme noutamaan häntä lauantaina, ja niinpä aamun koittaessa kävimme ryöväämässä sankarin matkaan ja lähdimme kohti polttaripäivää! Autossa käynnistimme välittömästi Spotifyhin tekemämme soittolistan, jolle oli kasattu Pinjan lempimusiikkia. Ensimmäisenä ilmoille kajahti meidän biisimme, Kaija Koon Supernaiset, ja hyvänä kakkosena Spice Girlsien Wannabe, mahtavaa! Okei, se oli suunniteltu juttu, mutta silti!

Matkasimme ensimmäisenä Kiiskilänmäen näkötornille. Torni on eteläisen ja keskisen Suomen korkeimmalla kohdalla, 268 metriä merenpinnan yläpuolella. Torni itsessään on n. 20 metriä korkea.



Keski-Suomessa oli tuona lauantaina vuodenaikaan nähden poikkeavan myrskyinen sää, joten korkeanpaikankammoiselle (minulle) se oli suunnattoman suuri saavutus pystyä kipuamaan muiden tyttöjen matkassa aivan huipulle saakka! Tosin matka ylös taittui tuulen vuoksi kaiteista tiukasti kiinni pitäen ja ylätasanteella liikkuminen oli allekirjoittaneelta mahdotonta muuten kuin kontaten tai tolppaa halaillen, mutta ne ovat pikkuseikkoja...


Söimme Kiiskilänmäen kodassa monipuolisen ja maittavan brunssin, jonka jälkeen matka jatkui kohti Jyväskylää. Siellä määränpäänämme oli Prison Island ja sen 20 lukittua selliä arvoituksineen. 1,5 tunnin ryömimisen, konttaamisen, roikkumisen, kiipeilyn ja armottoman ajattelutyön jälkeen lähdimme päivän toiseksi parhaan pistemäärän tehneinä. Myönnettäköön, että Prison Island oli lähtemisemme jälkeen auki vielä useamman tunnin ajan, joten pistemäärämme lyötiin varmaan useampaankin otteeseen, mutta onneksi me voidaan aina muistella vain sitä tulostaulun tilannetta joka paistoi eteisaulassa Prison Islandilta poistuessamme!

Seuraavaksi auto vei meidät Jennin luo. Jennin luona hemmottelimme Pinjaa alkuun vaniljaisella käsikuorinnalla sekä laitoimme morsiamen kynnet polttarikuntoon. Tämän jälkeen pääsimme herkuttelemaan grillatuilla kasvisvartailla, salaateilla, sekä Harry Potter-teemaisella herkkupöydällä jokamaunrakeineen, taikasauvoineen, suklaasieppeineen ja upeine kakkutikkareineen, jotka ovat muuten jälleen siskoni Sinin tekemiä!


Vatsat täytettyinä oli aika aloittaa Tulevan Vaimon Velhoturnajaiset! (Vrt. Harry Potter.) Pinjan tehtävänä oli selviytyä kahdeksan kohtaisesta radasta, jonka varrella oli niin tehtäviä suoritettavana kuin illan aikana tarvittavia esineitä löydettävänä.

Olimme suunnitelleet radan niin, että jokaiselta rastilta löytyi tehtävän suorittamiseen tarvittavat välineet tai myöhemmin polttareiden aikana tarvittava tavara, sekä vihje-esine seuraavaan piilopaikkaan. Esimekiksi kananmuna viitaten kanalaan, halko puuliiteriin ja peruna kasvimaalle, ja niin edelleen. Vihjeet oli lisäksi kirjoitettu Harry Potter-teemalla, eli nimetty kirjoista ja elokuvista tutuilla Harry Potter-loitsuilla, kirjoitettu ylläpitäen samaa tyyliä, ja solmittu lopulta kääröiksi.

Tehtävinä radan varrelta löytyi niin kirjeen kirjoittamista sulholle, kukkaseppeleen taiteilua, korun tekemistä lusikasta kuin lemmenjuoman valmistustakin. Tarvittavia esineitä puolestaan olivat vasta ja saunahunaja, kynttilät, tähtisädetikut ja kuohuviinit.

Lemmenjuomien ainesosista löytyi mm. kärsivällisyyttä, aitoutta, anteeksiantoa, luottamusta, huumorintajua, viehtymystä, onnea ja ilon kyyneliä. Pitkällisten pohdintojen, maisteluiden ja mittailujen jälkeen tämän näköisen keitoksen morsian meille edellä mainituista aineksista loihti, ja täytyy sanoa, että lemmenjuoma oli oikein maittavaa!


Ilta alkoi kuitenkin olla jo pitkällä, ja viimein oli aika siirtyä nauttimaan morsiussaunasta ja paljusta. Saunaan siirryimme vanhan perinteen mukaisesti kovasti metelöiden, jotta karkottaisimme pahat henget. Ja siis kuten kaikki varmasti tietää avioliittoon sekä morsiussaunaan liittyy lukematon määrä erilaisia uskomuksia ja taikoja, joista parhaat halusimme toteuttaa myös Pinjan polttareissa. Yksi näistä uskomuksista on se, että morsiamen tulisi itkeä häidensä alla, jotta hän ei itkisi loppuelämäänsä. Tätä ajatellen olimme pyytäneet sulhasta kirjoittamaan Pinjalle kirjeen, jonka olimme kiinnittäneet saunan oveen. Siitä se saunaan mentäessä sitten löytyi, ja luettuamme Pinjalle vanhan perinteen mukaisen itketysrunon Pinja sai avata kuoren ja lukea kirjeen. Minä uskon sydämeni pohjasta, että tästä avioliitosta on tulossa todella onnellinen ❤️

Koristeluiden osalta morsiussauna oli vuorattu kukkasin ja kynttilöin, ja saunanlauteet olimme peittäneet valkoisella lakanalla. Ylälauteelle olimme pedanneet morsiamelle oman havuistuimen, jotta morsian saisi esimakua avioliitosta, joka ei aina ole pelkkää onnea ja autuutta, vaan perinteen mukaisesti morsiamen on totuttava myös vaikeisiin ja pisteleviin aikoihin. Morsiussaunaperinteisiin kuuluu myös se, että morsiamesta vihdotaan kaikki entiset heilat, jotta vanha suola ei alkaisi janottaa. Vastaan olimme sitoneet punaisen nauhan, jonka sidoimme Pinjan ranteeseen saunomisen jälkeen. 

Näin joitain morsiussaunan perinteitä toteuttaen, saunoen ja myrskyisessä, pimeässä yössä tähtitaivaan alla paljuillen aika kului nopeasti, ja morsian näytti nauttivan, mikä oli tietystikin se pääasia. 


Loppuyöksi siirryimme mökille, ja pian uni vei voiton meistä jokaisesta. 
Aamun ohjelmaan kuului kuitenkin vielä muutama leikki. Olimme jokainen antaneet omat vastauksemme kymmeneen kohtaan, joista jokainen alkoi sanoilla "Jos Pinja olisi...". Lauseessa kysyttiin esimerkiksi eläintä, vaatekappaletta, elektroniikkalaitetta tai jäätelömakua, esimerkiksi "Jos Pinja olisi jäätelömaku, hän olisi...". Pinjan tehtävänä oli sitten arvata sulhasen, Annan, Jennin ja minun kirjoittamista lapuista mikä on kenenkin.

Toinen usein tyttöjen välisissä pyjamapartyissa toimiva ohjelmanumero on adjektiivitarina, joka oli tällä kertaa avioliittoneuvojen muotoon kerätty. Tarkoitus oli siis täyttää sattumanvaraisia adjektiiveja ja verbejä valmiiseen avioliittoneuvojen pohjaan, jolloin ohjeista tulee aivan hullunkurisia... Olimme kyselleet pitkin edellistä päivää ja iltaa Pinjalta adjektiiveja ja verbejä normaaleissa tilanteissa, kuten kysymällä "miltä nyt tuntuu?", tai "mitä luulet meidän tekevän seuraavaksi?". Parhain näin muotoutunut ohje avioliittoon oli mielestäni: Ole täydellinen. Siinä tavoitetta ihan jokaiselle, hih...

Lisäksi annoimme Pinjalle vielä hääkirjan, jota olimme jo hieman täyttäneet polttareiden kohdalta, sekä kaksi lasipurkkia, joista toinen sisälsi 15 treffiehdotusta puolin toisin puolisolle joskus valitsemanaan ajankohtana järjestettäväksi, ja toinen 15 läheisiltä kerättyä ohjetta ja neuvoa hyvään parisuhteeseen ja avioliittoon.

Mutta kaikki päättyy aikanaan, ja niin tämäkin seikkailu.
Pinjan polttaripäivä oli ihana, ja minulle jäi siitä aivan ihanat muistot!

Kiitos Anna ja Jenni salasuunnitteluseurasta, ja ihan mahtavista ideoista joita toteutitte!
Ja kiitos Pinja, että sain olla mukana sinun tärkeässä päivässäsi!

Ootte ❤️

tiistai 30. elokuuta 2016

Blogini on levittäytynyt someen!

Täällä alkaa pikkuhiljaa olla syksyn ensimmäinen flunssa selätetty ja olotila huomattavasti parempi.
Ja kun olotila paranee on jotain päästävä heti tekemään...

Niinpä jatkossa #häkkistenhäät -hääblogi löytyy myös somesta!


  • Facebook - sivusto nimellä häkkistenhäät
  • Instagram - käyttäjänimi hakkistenhaat
  • Pinterest - hääaiheisia kansioita nimellä hakkistenhaat
  • Bloglovin' - häkkistenhäät 


Linkit näihin kaikkiin löytyy nyt siis suoraan blogista, oikeasta yläkulmasta!
Käy katsomassa!

Huomenna jatketaan sitten Pinjan polttareista!

lauantai 27. elokuuta 2016

Ensimmäinen (heräte)ostos tehty!

Ostin kesän alussa kolme hanallista juoma-astiaa kolmekymppisiäni varten, mutta samalla myös käytettäviksi häissäkin. Synttäreillä kaikkien juonenkäänteiden jälkeen ne jäivät kuitenkin vaille käyttöä, mutta häissä tilanne tokikin sitten korjataan! Mutta koska ne olivat alunalkaen ostettu muissa juhlissa käytettäviksi, en laske niitä ensimmäisiksi hääostoksiksi.

Niinpä ensimmäinen varsinainen hääostokseni tulee tässä, TADAA!!! 

HENKARIT MINUN JA KAASO(JE)NI MEKO(I)LLE!!! 



Niin yksinkertaiset ja niin ihanat!
Ja ne oli pakko ostaa.

Minulla on nimittäin toiveissa saada aamun valmistautumisen yhteydessä tämän tyylinen kuva, jossa kaikki mekot roikkuisivat samanlaisissa, kauniissa henkareissansa odottamassa päälle pukemista...


Tästä heräteostoksesta ei kuitenkaan tämän enempää, vaan nyt siirrytään tästä omasta häähumusta ihan toiseen häähumuun, nimittäin tämä morsian lähtee nyt viettämään ihanan ystävänsä Pinjan polttaripäivää!

See ya!

Ps. Epämääräinen ilmaisu kaasojen lukumäärän suhteen (yksikkö - monikko) saa selityksensä niin pian kuin mahdollista... 

perjantai 26. elokuuta 2016

First look

Olen hiljaa omassa mielessäni ollut toisinaan aika ehdotonkin sen ajatuksen suhteen, että hääpäivänä meidän tulee herätä eri osoitteista ja tuleva puoliso kohdataan vasta kirkossa, kun vihkiminen alkaa. Näillä ajatuksilla on menty nyt noin 30 vuotta - kunnes asiaa piti alkaa pohtimaan ihan oikeasti.

Aloimme keskustella kuvausasioista Kristianin kanssa tarkemmin vasta muutamaa päivää ennen valokuvaajamme tapaamista. Olihan aihe toki pyörinyt keskusteluissamme jo pidemmän aikaa, mutta varsinaisen päätöksen tekemiseen meni tovi. Olin niin jumissa siinä ajatuksessa, että Kristian ei saisi nähdä minua ennen vihkimisen alkua, että pyörittelin mielessäni kaikenlaisia vaihtoehtoja, jotta se saataisiin onnistumaan. Kristian oli samoilla linjoilla, mutta ei ehkä aivan niin jyrkästi kuin minä...

Suurimpana ongelmana tässä järjestelyssä koin sen, kuinka saisimme hääkuvauksen järjestetyksi niin että vieraiden ei tarvitsisi odottaa meitä liian pitkään, mutta meillä olisi kuitenkin riittävästi aikaa kuvaukselle. Lisäksi päänvaivaa aiheutti myös ajatus siitä kuinka minä osaisin rentoutua, kun tiedän vieraiden odottavan...

Yhtenä iltana, lasillinen punaviiniä seuranani, mietin jälleen kuvauksen ajankohtaa. Pyörittelin aikatauluja päässäni jo varmaan tuhannennen kerran, kun viimein tajusin kuinka hölmösti takerrunkaan vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin.
Hitsi vie, mehän voidaan tehdä juuri niin kuin me halutaan, ne on meidän häät! 
Olen kuitenkin tässä vuosien aikana oppinut tuntemaan itseni jo aika hyvin, ja minun on turha änkyröidä luontoani vastaan. Niinpä viimein myönnyin ja hyväksyin myös sen faktan, että minä olen yksinkertaisesti vain liian malttamaton luonne.

Suoraan sanottuna minulla ei siis ole malttia nimeksikään, kun puhutaan jonkun mukavan asian odottamisesta. Tässä tapauksessa minä olen aivan leikki-ikäisen lapsen tasolla. Mutta ajatelkaapa miten käy kun malttamaton, leikki-ikäinen morsian laitetaan hääpäivänään puolentoista tunnin tai kahden tunnin potrettikuviin kun vieraat odottavat juhlapaikalla?
Ei yksinkertaisesti yhtään mitään! Korkeintaan kuvia, joissa minusta näkyy vain puolet kun olen jo matkalla juhliin tarkistamaan vieraiden viihtyvyyttä...

Tuolloin tiedostin (ja myönsin) siis sen, että en pysty varmaksi luottamaan siihen, että osaisin keskittyä nauttimaan kuvaushetkestämme, jos mielessäni pyörisi koko ajan ajatus siitä, mitä juhlapaikalla tapahtuu. Viihtyvätkö vieraat? Onko aktiviteettia tarpeeksi? Onko joku hermostunut odottamiseen? Joko vierailla on nälkä?


Onneksi Kristian oli omalla kohdallaan käynyt hyvin samankaltaisen pohdinnan (lukuunottamatta leikki-ikää ja malttamattomuutta) joten minun yllätyksekseni First Look-kuvien ottaminen oli hänellekin sopivin vaihtoehto.
Niinpä siis käymme kuvattavina ennen vihkimistä.
Kirkosta on matkaa juhlapaikallemme noin kilometrin verran, joten aikaa rauhalliselle siirtymiselle on hyvin. Näin ollen vieraiden siirtyessä juhlapaikalle me voimme Kristianin kanssa ilman kiireen häivää pysähtyä nauttimaan hetkestä, sekä vaikkapa lasillisesta kuohuvaa kiireisen kuvaussession sijaan.


Niin kertakaikkisen ihanaa kun onkin saada ikuistettua ensikohtaaminen kirkossa, saamme me First look-kuvien myötä ikuistettua sen saman ensikohtaamisen, mutta vielä hieman intiimimmissä olosuhteissa ilman, että kymmenet silmäparit seuraavat meidän reaktioitamme. Ei ollenkaan hassumpi diili!

Mitä mieltä sinä olet, kuuluuko kuvat ottaa ennen vai jälkeen vihkimisen?

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Meidän häät - meidän hääperinteet

Meillä jokaisella on käsitys siitä millaiset ovat perinteiset suomalaiset häät.
Mutta mitkä tavanomaisten häiden perinteistä ovat sellaisia, joita myös meidän häissä nähdään?
Ja ihan perinteisessä muodossaan vai hieman muokattuina?

Tehdäänpä toinen listaus-postaus tähän perään!

1. Riisin heitto


Kirkosta ulos astuminen sulhaseni rinnallani, vastavihittyinä, riisisateessa.
Siinä yksi vahvimmista häähaaveistani pikkutyttönä hääpäivästä unelmoidessani.

Aikojen saatossa haaveisiini on riisin heiton tilalle tullut kuitenkin hieman modernimpia vaihtoehtoja, kuten ruusunterälehtien heittäminen, tähtisädetikkujen sytyttäminen tai saippuakuplien puhaltaminen. Olin siis jo ehtinyt totuttaa itseni ajatukseen että kirkossa, hääpäivän vihdoin koittaessa ja sen oikean sulhasen kanssa kirkosta ulos astellessa meitä vastassa ei olisikaan riisisade, vaan jotain aivan muuta. Mutta. Vihkikirkkomme ei olekaan kieltänyt riisin heittoa, vaikka niin monet kirkot nykyään ovat! 
Ja sehän on positiivinen juttu! Mutta nyt päätöksen tekeminen on entistä vaikeampaa: menemmekö perinteisellä tavalla ja sisäisen pikkutyttöni häähaaveita toteuttaen riisisateella, vai valitsemmeko jotain modernimpaa?

Kristian ei ole osannut vielä sanoa kantaansa tähän asiaan eikä se minunkaan häiden to do -listan hoidettavien ja päätettävien asioiden kärkisijoille ole, joten siirrämme tämän päätöksen tekemistä vielä hieman pidempään!

2. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä.


Tuttu juttu. Ja ihana perinne! 

Erityisen ihanan tästä perinteestä tekee mielestäni se, että tapoja sen toteuttamiseen on miljoona ja vain mielikuvitus on rajana! Niinpä jokainen halukas morsian pystyy toteuttamaan perinteen juuri omalla tavallaan. Esimerkiksi jo pelkkä "something blue" voi olla kenkä, koru, alusvaatteet, tai se perinteinen mutta hyvä vaihtoehto: sukkanauha. 

Aion ehdottomasti nämä kaikki neljä kohtaa toteuttaa!
Mutta miten? Se jääköön vielä arvoitukseksi, sillä arvoitus se on yhä minullekin. 

Tiesittekön muuten, että ensimmäinen maininta lorusta "Something old, something new, something borrowed, and something blue" on vuodelta 1883?!



3. Kimpun ja sukkanauhan heitto


Kaikkihan tietävät, että kuka naimaton kimpun nappaakaan on seuraava morsian!
Ja sukkanauhan kanssa aivan sama juttu, tosin tässä tapauksessa kyse on tokikin seuraavasta sulhasesta. 

Siskoni häitä juhlittiin noin kolme vuotta sitten, ja tuolloin Kristian urheasti jalkapallomaalivahdin tavoin heittäytyen nappasi sukkanauhan itselleen ja minä onnellinen sain kimpun, tai oikeammin osan kimppua. Emme kuitenkaan olleet vielä aivan seuraavat naimisiinmenijät, mutta eihän se paljoakaan heittänyt, joten uskomme tähän! 

Sekä kimpun että sukkanauhan heitto on siis ehdoton myös meidän häissämme! 
Onhan se nimittäin hauskaa!




4. Valkoinen puku ja huntu


Alkuun pieni tietopläjäys sillä on hassua todeta, että hääpukujen historiassa matka morsiamen valkoiseen pukuun on kertakaikkisen värikäs. Ihan kirjaimellisestikin! Vaikka ensimmäiset morsiamet pukeutuivatkin valkoiseen hääpukuun jo 1400-luvulla, tuli siitä varsinainen muoti-ilmiö vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla, kun Englannin kuningatar Victoria käytti valkoista pukua. Hääpukujen tyypilliset värit ovat vaihdelleet eri aikakausina, ja onpa Suomessakin hääpuku ennen ollut aina musta! Niinpä morsiamen valkoinen puku ei ole lainkaan vanha tai perinteinenkään keksintö, vaikka se siltä monesti tuntuukin!

Huntu on alunalkaen ollut morsiamen koskemattomuuden sekä hyveellisyyden vertauskuva, ja myös hunnun väri on vaihdellut eri aikakausina, tai ehkä ennemminkin maakohtaisesti. Suomessa hääpukumuodin ollessa musta, oli hunnun väri kuitenkin aina valkoinen. 

Niinpä nykyhäämuoti näin vuonna 2016 ei tunnu väriloistoltaan paljoakaan eroavan entisajoista, sillä tänä päivänä hääpuvun väri voi olla mikä tahansa. Oman pukuni kohdalla olen (tällä hetkellä) 75%:sen varma siitä, että minun pukuni tulee olemaan valkoinen. Se toinen 25%:a hokee minulle jatkuvasti, kuinka värillinen puku olisi myös kaunis, ja erilainen! Kristianin kanssa jokin aika sitten asiasta keskustellessamme kävi ilmi, että hän toivoisi minun pukuni olevan valkoinen, mutta on antanut hyväksyntänsä myös värikkäälle puvulle, sillä minun kohdallani värikäs puku tarkoittaa vain pientä ja hentoa vaaleaa vivahdetta.


Kuva


5. Huomenlahja


Rakastan antaa lahjoja, ja rakastan saada lahjoja. Joten miksi ei?
Perinteiden mukaisestihan sulhasen tehtävä on antaa morsiamelle huomenlahja, ja aikanaan tämä oli ihan laissa säädetty juttu! Sen tarkoitus oli turvata morsiamen taloudellinen asema siinä tapauksessa, että sulhaselle sattuisi jotain. Nykypäivänä minusta tuntuisi omituiselta, että vain Kristian lahjoisi minua jotenkin. Niinpä mikäli päädymme huomenlahjojen antamiseen ja Kristian sellaisen ensimmäisenä avioparina viettämänämme aamuna minulle antaa, haluan minäkin antaa lahjan hänelle. Niin sen minusta vain kuuluu mennä.


6. Morsiamen isä saattaa morsiamen alttarille



Minulle on kunnia-asia, että isäni saattaa minut alttarille, enkä edes harkinnut muita vaihtoehtoja. Toki ymmärrän myös sen, että joku haluaa kävellä alttarille aivan yksin, tai vaikkapa yhdessä sulhasen kanssa. Ihania tapoja ovat mielestäni siis nämäkin, sitä ei käy kiistäminen, mutta juuri minulle alttarille asteleminen isäni saattelemana on tärkeä juttu. 


Olen kysynyt isääni saattamaan minut alttarille, ja tein sen ihan huomaamattani.
Istuin isäni auton kyydissä ja ajelimme kotia kohti, kun puhe kääntyi meidän tuleviin häihimme. Siinä kaikenlaista häistä puhuessani huomasin yhtäkkiä puhuvani siitä kuinka isäni sitten taluttaa minut alttarille. Isäni ei sanonut mitään, kuunteli vain häähöpötyksiäni ja hymyili itsekseen ❤️



7. Kengät ja purkit auton perässä



Hauska perinne, me tykätään!


Mutta sitä mikä - tai mitkä - hääautomme perässä kolistelee en vielä tiedä.
Hääauto on nimittäin aika pitkälle sulhasen vastuulla, joten auton perästä saattaa löytyä AIVAN MITÄ VAIN! Tämän perinteen juuret ovat pahojen henkien karkoittamisessa meteliä aiheuttamalla, ja mitä ikinä Kristian valitseekaan, se ei tule olemaan mitään hiljaista, joten eiköhän tämäkin perinne tule toteutumaan! 





8. Morsiamen kantaminen kynnyksen yli


Ihanan ihana tapa!
Ja jos Kristian jaksaa kantaa minua jo nyt, niin ehdottomasti hän saa kantaa minut myös hääyönä kynnyksen yli! Vakaa aikomukseni nimittäin on, että hääyönä tämän morsiamen massakin olisi hieman tämän hetkistä pienempi...
Mutta palataan siihen asiaan ihan toisen postauksen yhteydessä paremmin!


9. Hääkakun leikkaaminen


Perinteisesti morsiuspari leikkaa hääkakun aina yhdessä, ja tarinaanhan liittyy tuttu jalan lattiaan polkaisu, jonka mukaan määräytyy perheen valta. Ainakin hääkakun yhdessä leikkaaminen tullaan näkemään varmasti myös meidänkin häissä, mutta tuosta valtataistelusta meidän tulee vielä ehkä käydä keskustelua jotta meillä molemmilla on sama linjaus, eikä ensimmäiset tunnit avioparina ole katastrofaalista kahnaamista vallanjaon suhteen, hah hah! Onneksi tämänkään asian päättäminen ei ole niitä ihan ensimmäisenä tehtäviä häitä koskevia päätöksiä! 


10. Sulhanen ei saa nähdä morsianta ennen kirkkoa


Perinteen mukaan sulhanen ei hääpäivänä saisi nähdä morsiantaan kuin vasta kirkossa, juuri kun kirkon ovet avautuvat. Ymmärrän tämän perinteen ihanuuden ja herkkyyden, mutta me päädyimme Kristianin kanssa toiseen ratkaisuun...

Seuraavassa postauksessa siis lisää aiheesta FIRST LOOK-KUVAUS!  

maanantai 22. elokuuta 2016

Unelmahäiden Must have - Top 10

Häiden tunnelma ja tyyli on minulle tärkeä asia. Kenellepä morsiamelle ei. Mutta koen mielestäni erityisen suurta tarvetta sille, että asiat sopivat toisiinsa eikä irrallisia osia jää, olipa sitten kyse pienistä yksityiskohdista tai suurista tekijöistä. Juhlapaikan tulee sopia valittuun tyyliin, samoin koristeiden, minun pukuni, ja kutsukorttienkin. Tyyli on se, joka kokoaa ympärilleen kaiken.

Tyyliin liittyviä asioita on tullut mietiskeltyä mielessä moneen kertaan ja niinpä ajan ollessa sopiva oli minulla mielessäni muutama "sisustuksellinen" asia, joita ehdottomasti halusin Kristianille ehdottaa!

Tässä siis minun Unelmahäiden Must have - Top 10!

1. Kattokruunut


Tarvitseeko edes selittää..?
Ne ovat niin näyttäviä ja kauniita, ja koristeltavissa moneen tilaan sopiviksi.
Lisäksi niitä on mahdollista käyttää sekä sisällä että ulkona, ja koristelun avulla ne on helppo saada sopimaan tilaan kuin tilaan.

Minä tahdon häihimme ehdottomasti kattokruunun, ja mielellään useammankin. Ne herättävät juhlapaikkanamme toimivan tanssilavan mielestäni upeasti eloon, ja luovat ihanan kontrastin vanhassa puisessa rakennuksessa.



2. Valot (fairy lights)


Voitko kuvitella että hääjuhlanne pidetään vanhalla tanssilavalla, jonka reunoilla ei kulje valojen ketjua valaisemassa pimeää iltaa?
Minä en voi. Siksi nämä valot löytyvätkin minun Unelmahäiden Must have-listaltani! 



3. Tyynyt



Tanssilavamme reunoilla kiertää kiinteä penkkirivistö, jonne haluan asetella tyynyjä. Ne ovat mielestäni upea sisustuselementti, sekä tuovat rentoutta hääjuhlaan. Lisäksi tyynyihin on helppo saada häidemme värit näkymään, myöskin sellaiset värit joiden löytäminen muussa koristelussa olisi jollei mahdotonta niin vähintäänkin haastavaa. 



4. Ruusukuvio 


Rakastan kaikkea ruusukuvioista, ja sitä on jotenkin saatava myös häihin! 
Mutta miten? En tiedä vielä. Ideoita kuitenkin on monia!
Astiat ovat aina toimiva vaihtoehto, eikä kukaan kiellä käyttämästä astioita muutoinkin kun vain pelkkää ruokailua varten...
Tai sitten ne tyynyt?
Tai vaikkapa baarin paperipillit... 



5. Peilit


Peilit ovat minulle häiden uudet ikkunat.
Tiedättehän, häissä kun nykyään paljon käytetään ikkunoita osana koristelua.
Minä vain olen rakastunut peileihin.

Peilit ovat ikkunoiden tapaan niin monikäyttöisiä, että uskonpa että vielä pieni valinnanvaikeus minulle koittaa, missä kaikessa niitä hyödyntäisinkään...



6. Kukat


Kukat eivät kaipaa selityksiä!
Tosin olen miettinyt asiaa paljon, ja tällä hetkellä alan kallistua oikeiden kukkien sijasta tekokukkiin (ainakin osittain), sillä vieraistamme useampi on pahasti kukille ja tuoksuille allerginen, jolloin aitojen kukkien kylväminen joka puolelle olisi minusta jopa ilkeää. Lisäksi tekokukat ovat nykyään kauniita!




7. Lintuhäkki


En tiedä mistä tämä viehätykseni lintuhäkkejä kohtaan on tullut, mutta se ei ota laantuakseen! Voisin laittaa lintuhäkkejä joka puolelle ja koristella niitä kukin sekä kynttilöin! Jonnekin meidän häissämme on siis lintuhäkki (tai ehkä -häkkejä) tulossa, vielä kun osaisi päättää minne...



8. Samppanjatorni


Ah, tästä olen haaveillut AINA!
Kuinka upeaa olisikaan jakaa alkumaljat tällaisesta samppanjatornista, tai vaikkapa kasata jokaiseen pöytään ihan oma pienenpieni samppanjatorni?!

Ehdoton Must have -listaus!


9. Nauhaverho


Tämä on aivan pakkohankinta! Tai tehtävä. 
Nauhaverholla saa nimittäin upeasti peittoon ei näkyviksi haluttuja seiniä tai alueita, ja toimisihan tämä myös aika ihanana photo boothin taustanakin!



10. Lyhdyt 


Lyhdyissä on hieman sama kuin lintuhäkeissäkin.
Niitä pitää olla, mutta minne ne laitan, ja mitä laitan sisälle? 
Onneksi on aikaa miettiä. 
Joka tapauksessa näitä meidän häissä tullaan näkemään!




Toiveet ainakin on kohdillaan, nyt vain toteuttamaan unelmia!
Ihanaa maanantaita! 

lauantai 20. elokuuta 2016

Ensisuudelma - paluu tapahtumapaikalle

Tervehdys täältä mökiltä!
Me päätimme eilen työpäivän jälkeen pakata laukut ja lähteä hieman toisenlaisiin maisemiin!
Viikonlopuksi olisi ollut paljon muutakin mahdollista puuhaa ja tehtävää, mutta kun Kristian töistä tullessaan ehdotti minulle mökkiviikonloppua, olin välittömästi valmis lähtemään.
Lisäksi siinä samalla keksin myös aiheen josta tänään kirjoittaisin...

Palataanpa ihan alkuun siihen hetkeen, jolloin luokkakokouksen jälkeisenä päivänä makoilin sohvalla katsellen televisiosta tulleita yleisurheilukisoja, kun puhelimeni piippasi. Se oli messengerviesti. Sydän pamppaillen katsoin lähettäjää: Kristian Häkkinen.
Viestissä luki kuinka mukava edellinen ilta hänen mielestään oli kanssani ollut ja kuinka häntä harmitti ettei hän ollut ehtinyt pyytää minun numeroani. Siksipä hän pyysikin saada sen nyt, jos sen vain haluaisin hänelle antaa.
On varmaan vaikea arvata annoinko numeroni vai en...

Kristian soitti minulle heti samana iltana.
Sovimme pian ensimmäiset treffit, joilla tutustuimme toisiimme lisää kahvikupposten äärellä. Kotiin palattuani olin onnesta soikea, mutta minua nolotti kuinka olin mielestäni puhunut aivan liian paljon ja muutenkin käyttäytynyt välillä omasta mielestäni kuin aivoton idiootti. Jännityksellä odotinkin kuulenko Kristianista enää koskaan vai olinko onnistunut tyrimään kaiken, mutta vielä samana iltana Kristian soitti minulle kiittääkseen treffeistä ja kysyäkseen koska voisimme nähdä uudestaan. Jes! 

Koitti siis treffit nro. 2.
Olimme sopineet päivän ja kellonajan, mutta minulla ei ollut mitään havaintoa siitä minne me olimme menossa. Treffipäivänä Kristian haki minut kyytiin ja kysyi olisiko minulla kiire kotiin, ja uskaltaisinko lähteä vähän pidemmälle reissulle sillä hän haluaisi esitellä minulle yhden itselleen tärkeän paikan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin me lähdimme matkaan.

Kristian toi minut tänne, mökille.
Ja ne treffit olivat ihanat! Hauskat, jännittävät ja erilaiset!
Paistoimme nuotiolla makkaraa ja istuskelimme ulkona jutellen pitkän aikaa. Kristian esitteli minulle paikkoja ja kertoi siitä kuinka tärkeä paikka tämä hänelle on, ja miksi. Oli ihanaa saada nähdä Kristianille niin henkilökohtainen ja rakas paikka, ja olin otettu että hän heti toisilla treffeillämme halusi sen minulle näyttää.

Evästauon jälkeen odottelimme nuotion hiipumista. Seisoin rannassa olevan vanhan koivun ja sen käppyräisen oksan alla, kun Kristian tuli viereeni. Ehdin tuntea pienen kutittavan nippaisun vatsanpohjassani, ja niin se tapahtui, siinä vanhan koivun juurella, meidän ensisuudelma.


Totta puhuen muistikuvani noista treffeistä päättyvät aika lailla tähän paikkaan.
Kai se oli minulle liian jännittävää, hih! Paitsi että sen minä vielä muistan, että kotimatkalla pitkän automatkan alettua Kristian laittoi varovaistakin varovaisemmin kätensä hiljaa reiteni päälle ja katsoi minuun kuin lupaa kysyen, enkä minä käskenyt häntä ottamaan kättään pois, vaan halusin sen jäävän siihen, ainiaaksi.

Myöhemmin Kristian kertoi tuoneensa minut tänne heti toisilla treffeillä selvittääkseen mitä minä ajattelen tästä hänelle niin tärkeästä paikasta, sillä pidemmän päälle hän ei voisi kuvitella olevansa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei viihtyisi täällä.

Ja nyt, täällä sitä ollaan. Taas kerran.
Tässä istuskellessani ja tuota tapahtumapaikkaa mökin ikkunasta katsellessani muistan myös tekstiviestin, jonka lähetin siskolleni treffiemme aikana.
 "Kristian on ihana!" 
Allekirjoitan tämän edelleen! ❤️  

Millaisia ensisuudelmamuistoja teillä on? 

perjantai 19. elokuuta 2016

Naisen mieli saa muuttua, vai saako..?

Kuten sanottua, on meidän häitä ehditty mietiskellä jo miltei vuoden päivät ennen tämän blogin aloittamista, mutta häitä noin niin kuin yleisesti ottaen olen suunnitellut aina.
Joskus tulevien unelmahäiden pääväri on haaveissani ollut keltainen, ehdottomasti.
Joskus taas violetti.
Tai ehkäpä tummansininen..?
Toisena päivänä mustavalkoinen, eikä mikään muu.
Sitten pelkkä valkoinen.

Niin, olen nainen, mieli muuttuu, ja eri vaihtoehtoja on selvästikin ollut siis riittämiin. Kuinka ihmeessä sitä siis oikeastaan voikaan olla varma, että vielä hääpäivänäkin ne vuosi tai kaksi sitten valitut värit miellyttävät?! Lisäksi kun ottaa vielä huomioon, että samojen värien jatkuva tuijottelu johtaa usein sellaiseen värien yliannostukseen, että ensin aivan ihaniksi ajatellut värit muuttuvat niiksi väreiksi joita ei halua nähdä enää koskaan!

Toisinaan haaveilen edelleen häistä, joiden päävärinä olisi violetin eri sävyt, ja ehkä eniten minun silmääni miellyttävä mahdollisimman tumma violetti. Jos häitämme juhlittaisiin syksympänä saattaisin jopa violettia ehdottaakin, sillä eikö tämä vaan olisikin aivan mieletön syyshäiden väri?!


Toinen väri, joka tänä päivänä tuntuu minusta erittäin houkuttelevalta, vaikkakin itseni tuntien myös hieman yllättävältä väriltä, on tumma vihreä. Yhdistän tämänkin värin omissa häähaaveissani syksyisiin häihin, ja olisipa se vaan aika näyttävän näköinen! 

Entäpäs burgundinpunainen? TYKKÄÄN! 
Ja syyshäiden värinä? Aivan ihana! 
Kuva 

Niin paljon ihania värejä ihailtavana, mutta niitä päätöksiäkin olisi tehtävä! 

Vaaleanpunaisen miljoonat eri sävyt ovat minusta aina olleet todella kauniita, ja vaikka alkuun ehkä yritinkin mielihalujani vastustaa, se oli sitten kuitenkin minun toiveeni yhdeksi hääväreistämme.

Erityisesti vanha roosa/uturoosa (dusty/dusky rose), kylmä vaaleanpunainen (pale pink), persikan eri sävyt (peach) sekä puuteriroosa (blush) ovat sellaiset sävyt joita en voi vastustaa... Tähän väliin toden totta pakko ihmetellä kuinka monella nimellä voi sanoa vaaleanpunaista väriä!!! 

Mutta. Vaaleanpunaisen lisäksi jotain kimalletta ja glitteriäkin on saatava. 
Olisiko se hopea?



Vaiko kultainen?
Harkitsen vakavasti...


Vai punakulta? EHDOTTOMASTI!


Mutta jotta häävärien kanssa ei mentäisi aivan täysin pelkälle tyttösöpöilylinjalle, ehdotin Kristianille vaaleanpunaisen ja punakullan lisäksi mintunvihreää. Odotin valmiiden argumenttien kanssa epätoivoista vastarintaa, mutta viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen kuuluikin vain vastaus "se voisi olla kyllä hyvä!".
Mitä? Tämähän olikin helppoa!

Nämä väripohdinnat kävimme siis jo viime syksynä, ja muutama päivä sitten otin asian kotona jälleen puheeksi. Ei muutoksia.
Voiko värien valitseminen tosiaan olla näin helppoa?
Vai pitääkö minun / meidän varautua siihen, että vielä jossain vaiheessa jompikumpi saa näistä väreistä tarpeekseen ja olisi valmis muuttamaan suunnitelmaa?

No katsoaan kuinka käy, ja siihen asti menemme näillä suunnitelmilla!

Loppuun vielä meidän häiden värimaailmaa.