20.8.2016

Ensisuudelma - paluu tapahtumapaikalle

Tervehdys täältä mökiltä! Me päätimme eilen työpäivän jälkeen pakata laukut ja lähteä hieman toisenlaisiin maisemiin! Viikonlopuksi olisi ollut paljon muutakin mahdollista puuhaa ja tehtävää, mutta kun Kristian töistä tullessaan ehdotti minulle mökkiviikonloppua, olin välittömästi valmis lähtemään. Lisäksi siinä samalla keksin myös aiheen josta tänään kirjoittaisin...

Palataanpa ihan alkuun siihen hetkeen, jolloin luokkakokouksen jälkeisenä päivänä makoilin sohvalla katsellen televisiosta tulleita yleisurheilukisoja, kun puhelimeni piippasi. Se oli messengerviesti. Sydän pamppaillen katsoin lähettäjää: Kristian Häkkinen. Viestissä luki kuinka mukava edellinen ilta hänen mielestään oli kanssani ollut ja kuinka häntä harmitti ettei hän ollut ehtinyt pyytää minun numeroani. Siksipä hän pyysikin saada sen nyt, jos sen vain haluaisin hänelle antaa. On varmaan vaikea arvata annoinko numeroni vai en...

Kristian soitti minulle heti samana iltana. Sovimme pian ensimmäiset treffit, joilla tutustuimme toisiimme lisää kahvikupposten äärellä. Kotiin palattuani olin onnesta soikea, mutta minua nolotti kuinka olin mielestäni puhunut aivan liian paljon ja muutenkin käyttäytynyt välillä omasta mielestäni kuin aivoton idiootti. Jännityksellä odotinkin kuulenko Kristianista enää koskaan vai olinko onnistunut tyrimään kaiken, mutta vielä samana iltana Kristian soitti minulle kiittääkseen treffeistä ja kysyäkseen koska voisimme nähdä uudestaan. Jes! 

Koitti siis treffit nro. 2. Olimme sopineet päivän ja kellonajan, mutta minulla ei ollut mitään havaintoa siitä minne me olimme menossa. Treffipäivänä Kristian haki minut kyytiin ja kysyi olisiko minulla kiire kotiin, ja uskaltaisinko lähteä vähän pidemmälle reissulle sillä hän haluaisi esitellä minulle yhden itselleen tärkeän paikan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin me lähdimme matkaan.

Kristian toi minut tänne, mökille. Ja ne treffit olivat ihanat! Hauskat, jännittävät ja erilaiset! Paistoimme nuotiolla makkaraa ja istuskelimme ulkona jutellen pitkän aikaa. Kristian esitteli minulle paikkoja ja kertoi siitä kuinka tärkeä paikka tämä hänelle on, ja miksi. Oli ihanaa saada nähdä Kristianille niin henkilökohtainen ja rakas paikka, ja olin otettu että hän heti toisilla treffeillämme halusi sen minulle näyttää.

Evästauon jälkeen odottelimme nuotion hiipumista. Seisoin rannassa olevan vanhan koivun ja sen käppyräisen oksan alla, kun Kristian tuli viereeni. Ehdin tuntea pienen kutittavan nippaisun vatsanpohjassani, ja niin se tapahtui, siinä vanhan koivun juurella, meidän ensisuudelma.


Totta puhuen muistikuvani noista treffeistä päättyvät aika lailla tähän paikkaan. Kai se oli minulle liian jännittävää, hih! Paitsi että sen minä vielä muistan, että kotimatkalla pitkän automatkan alettua Kristian laittoi varovaistakin varovaisemmin kätensä hiljaa reiteni päälle ja katsoi minuun kuin lupaa kysyen, enkä minä käskenyt häntä ottamaan kättään pois, vaan halusin sen jäävän siihen, ainiaaksi.

Myöhemmin Kristian kertoi tuoneensa minut tänne heti toisilla treffeillä selvittääkseen mitä minä ajattelen tästä hänelle niin tärkeästä paikasta, sillä pidemmän päälle hän ei voisi kuvitella olevansa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei viihtyisi täällä.

Ja nyt, täällä sitä ollaan. Taas kerran. Tässä istuskellessani ja tuota tapahtumapaikkaa mökin ikkunasta katsellessani muistan myös tekstiviestin, jonka lähetin siskolleni treffiemme aikana.
 "Kristian on ihana!" 
Allekirjoitan tämän edelleen! ❤️  

Millaisia ensisuudelmamuistoja teillä on? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti