16.8.2016

Kihlajaiset

On muuten aika jännittävä se ensimmäinen aamu kun herää sormus sormessa! Jännittävä oli huomata myös se, että heräilin yön aikana useampaan otteeseen sormuksen kolahdettua milloin sängynpäätyyn tai yöpöytään, ja kun tajusin kolahduksen syyn... PRICELESS! Vaan entäpä sitten se seuraavan päivän kylpyläreissu! Olin nimittäin varmasti näin jälkeenpäin ajateltuna aika hulvaton näky kun yritin uida niin että vasen käteni olisi kokoajan pinnan yläpuolella, jotta

a) näkisin sormukseni / voisin ihailla sormustani taukoamatta ja
b) voisin vahtia sitä jotta se ei vaan pääsisi katoamaan mihinkään nyt kun vihdoin ja viimein olin sen saanut!

Kaikesta ihanuudesta huolimatta sunnuntaina oli kuitenkin aika pakata laukut ja hyvästellä niin tärkeäksi paikaksi tullut Oulun Eden ja se laituri, ja niin me palasimme takaisin normiarkeen. Mutta tähänpä normiarkeen kuuluikin töihinpaluun ja kodinhoidollisten tehtävien lisäksi myös kihlajaisten suunnittelu!!!!!

Olimme siis päättäneet päiväksi 10.10., eli kihlajaisiamme vietettiin kuukauden vanhat sormukset sormissa. Tilailen kaiken juhliin yleensä aina ulkomailta, mutta tällä kertaa se ei ollut vaihtoehtona, sillä luonnollisesti ulkomailta tilatessa toimitusajat ovat usein pitkät ja aikaa oli nyt hyvin rajallisesti.
Niinpä tilasin kaiken tarvittavan aina serveteistä ja paperipilleistä lähtien ihan vain koto-Suomesta, Juhla Centeristä. Hyvä palvelu, nopea toimitus, ei stressiä! Myöskään kutsujen näpertämiseen minulla ei ollut aikaa juuri nimeksikään, sillä kutsut oli saatava lähtemään mahdollisimman pian. Niinpä päädyin hyvin yksinkertaiseen, mutta meidän tyyliin ja tarinaan sopivaan malliin...


Kihlajaisiimme kutsuttiin noin 30 henkeä, eli vain lähimmät ystävät, vanhemmat, isovanhemmat sekä kummit. Juhlat pidimme Kristianin isän luona. Nyt kun sitä päivää muistelen on pakko ihmetellä, kuinka viime syksy oli keliensä puolesta aivan uskomaton, sillä kihlajaispäivämmekin oli lämmin ja auringonpaistetta tulvillaan!


Kihlajaistemme tarkoituksena oli jakaa ilonaiheemme kaikkein lähimpiemme kanssa, sekä tuoda sukujamme jälleen yhteen tutustumaan toisiinsa, olivathan ne pian sulautumassa yhteen aivan virallisestikin. Tarkoituksena oli juhlia rennosti emmekä näin ollen olleet suunnitelleet mitään virallista aloitusta juhlalle, koska kaikki olivat tervetulleita siihen aikaan, joka itselle sopi parhaiten.
Kävi kuitenkin niin, että kaikki kutsutut sattuivat tulemaan paikalle yhtäaikaa, jolloin alkumaljojen noston aikana tapahtui jotain odottamattoman ihanaa. Huomasin meidän seisovan olohuoneessa suuressa ringissä koko juhlaväen voimin, ja sen hetken tunnelma oli niin lämminhenkinen ja tiivis kun yksi kerrallaan joku astui askeleen eteenpäin ja halusi lyhyesti puhua kuka mistäkin aiheesta, meistä, rakkaudesta yleensä, ihan mistä vaan. Meidän kummankaan suku ei ole varsinaisia puheenpitäjiä, joten tuo hetki jäi mieleen erittäin erityislaatuisena ja ihanana muistona.

Loppupäivä ja ilta kului toivomustemme mukaisesti rennosti syömisen ja juomisen merkeissä, rakkautta juhlien.

Upea kihlajaiskakkumme on ihanan siskoni Sinin käsialaa! ❤️

 

6 kommenttia:

  1. UPEA kakku! :) samantyylistä olen itse miettinyt yhtenä vaihtoehtona hääkakuksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä upea ❤️
      Saa nyt sitten nähdä millaisen ihanuuden Sini meidän häihin sitten loihtii!!!! :)

      Poista
  2. Teillä on kyllä ollut ihan mielettömän upea kakku! :)

    Ja hehe, tuo miten kuvailit ensimmäisiä päiviä sormuksen kanssa... Tunnistan itseni tuosta kyllä niin täydellisesti, ettei mitään järkeä! :-D Mies kun vielä hyvinkin tyypillisesti "amerikkalaiseen tapaan" suunnitteli / teetti kunnon morkulasormuksen, missä sitä kokoa on... Hetki meni totutellessa, mutta nyt on todella alaston olo, jos sormus (sormukset) puuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤️ Täytyy vaikka laitella myöhempiin kakkuaiheisiin postauksiin lisää Sinin taidonnäytteitä! :)

      Ne ensimmäiset päivät sormuksen kanssa oli kyllä niin hauskoja! Ei minulla ainakaan riittänyt silmiä mihinkään muualle kuin siihen sormuksen tuijotteluun!!! :D
      Ja sormus oli ehtinyt olla minulla 11 viikkoa kun se vietiin kaiverrettavaksi, ja koska sitä ei pystynyt kaivertamaan koneella vaan se piti tehdä käsin siinä meni kokonainen viikko.
      SE OLI IHAN KAMALAA!!!! :D

      Poista
  3. Tuo kakku, UPEA! <3

    sepaiva.blogspot.fi

    VastaaPoista