11.9.2016

Oulu ja Hötsi 2016 = Niina ja Kristian kihloissa 365 päivää

Lähdetään. Ei lähdetä. Lähdetäänkö? Pitäisikö kuitenkin lähteä? Ei lähdetä. Vai lähdetäänkö sittenkin? Ja niin me lähdettiin! Vaikka alkuun tosiaan näytti siltä että tämän vuoden Hötsi ja Oulun reissu jää meiltä väliin, niin olipa vaan aika ihana käydä katselemassa autoja, ja muistelemassa sitä kuinka tuosta ihanasta miehestä oikein tulikaan minun kihlattuni ❤️

Tällaiselle iltavirkulle ihmiselle aikaiset aamuheräämiset eivät vaan ole kovin inhimillisen oloinen juttu. Niinpä kun perjantai-iltana pakotin itseni ajoissa sänkyyn ja asetin kellon soimaan klo 4.30 ehdin sekunnin sadasosan verran ajatella, että tämähän on aivan hullua, herätä nyt keskellä yötä ja lähteä ajamaan monen sadan kilometrin päähän, kun nukkuakin voisi! Töihin lähtiessäkin minun tarvitsee nousta vasta kuuden, seitsemän välillä, joten noin aikainen herätys tuntui aivan kidutukselta... Lisäksi mitäpä veikkaatte tuliko uni heti kun sänkyyn pääsin..? Ei tietenkään, joten yöunet jäivät aika lyhyiksi. Kuitenkin lopulta, kun kello sitten raksutti puoli viiteen ja pärähti soimaan, nousin ylös suhteellisen virkeänä. Tänään olisi jännä päivä! Liikaa ei aamulle aikaa pakollisten torkuttelujen jälkeen kuitenkaan jäänyt, joten ehdin hieman kihartaa hiuksia mutta muun kaunistautumispuolen päätin meikkauksineen kaikkineen hoitaa autossa, Kristianin ajaessa.

Ouluhalliin ehdimme useampien pysähdyksien kautta hetki ovien aukeamisen jälkeen ja todistusaineistona kuva tämän vuoden Hötsin lempparista. 


Kun Hötsi 2016 oli koluttu läpi suuntasimme kohti Nallikaria. Parkkeeratessani auton tutulle parkkipaikalle alkoi vatsanpohjassa taas pieni kutitusoperaatio. Kävelimme Edenin kylpylähotellin ohitse rantaa kohti, ja voi miten ne hetket palasivatkaan elävinä mieleen! ❤️ Ravintola jossa syötiin, laituri jolla käveltiin... 
Kävimme muistelemassa myös ravintola Nallikarissa, jossa illallistimme kosinnan jälkeisenä iltana.



Kihlakuvamme on otettu kihlojen jälkeisenä päivänä Nallikarin majakassa. Niinpä yksi muistelukierroksemme kohteista oli tämä majakka, ja suuntasimme sinne seuraavana.





Vaikka mielellämme olisimme voineet viettää Oulussa aikaa pidempäänkin, oli kuitenkin jo aika suunnata kotiin. Kotimatkalla bongasimme myös Suomen keskipisteen, siispä tässä pakollinen turistikuva.


"Saatoin olla Hötsissä"... Ja nyt väsyttää. Mutta mukava, ihana reissu, muuta en voi missään nimessä väittää! Ensi vuonna uudestaan! Hei, ja silloinhan me ollaan jo naimisissa! Apua!


Ps. Kävin juuri vetämässä viikon viidennet sählytreenit! Nyt unta palloon, jotta huomenna jaksaa taas!

2 kommenttia: