maanantai 31. lokakuuta 2016

Kristianin parhaat miehet

Mainitsin jo aiemmin jotain meidän kahden välisestä yhteisestä linjauksesta, jossa olimme yhtä mieltä siitä että emme hätäile kaasojen tai bestmanien pyytämisen kanssa, kuten emme minkään muunkaan häihin liittyvän asian suhteen. Näin siis siksi ettemme halunneet alkaa hössöttää häistä liian aikaisin, jotta meidän läheisemme eivät kokisi saavansa häistämme yliannostusta, ja niinpä ajattelimme kysyä heitä tehtäviinsä sitten, kun voimme puhua häiden olevan noin vuoden kuluttua...
Tämä ehdotus oli ihan alkujaan Kristianin.

Tässä vaiheessa hypätään aikakoneella tammikuuhun 2016, jolloin järjestin Kristianille yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Kristian on kova jännittämään tilanteita, joissa hänellä ei ole tietoa siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja niinpä yllätyssyntymäpäivien järjestäminen oli pienoinen riski. Uskoin kuitenkin tuntevani hänet miltei reilun kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen niin hyvin että saisin hänet vakuuttuneeksi siitä että mitään syytä paniikkiin ei ole, ja pienoisen alkujärkytyksen jälkeen sain kuin sainkin hänet houkuteltua auton kyytiin, määränpäänämme Jyväskylä.

Hotelli Jyväshovin aamupala huoneeseen tarjoiltuna

Siellä kirjauduimme hotelli Jyväshoviin.
Hetkisen kuluttua ja jännityksen jo hetkellisesti ehdittyä laantua matkamme jatkui jälleen. Tällä kertaa suuntasimme keilahallille, jossa Kristianin lähimmät ystävät parempine puoliskoineen olivat meitä odottamassa!


Keilailun jälkeen siirryimme syömään, ja siellä lihapatojen äärellä tulivat Kristianin parhaat miehet pyydetyiksi!

Se siitä sopimuksesta, mutta voin sanoa, että oli miljoona kertaa hölmöä sopimustamme ihanampaa nähdä kuinka tärkeä asia bestmanien pyytäminen Kristianille oli...

Mutta nyt, pidemmittä puheitta, tässä he siis ovat!

Aku
Aku on Kristianin pikkuveli.
Hän on erittäin hauska ja erittäin kekseliäs, sellaista ikiliikkuja-tyyppiä, joka hyvin harvoin jää sanattomaksi. Eli selvää seremoniamestariainesta! Jes!

Kristianin kaikenkattavin sanoin kysyttyäni mitä hän haluaisi veljestään tähän kohtaan sanoa: "Vähän väriä rivistöön"!
Ja tämä kommentti on täynnä pelkkää positiivisuutta!
 
Antti
Antti on siskoni, ja kaasoni, Sinin aviomies.

Antti on myös ehdoton luottobestman, jonka rauhallinen olemus ja harkitsevaisuus on suorastaan helpotus sekä Kristianille että minulle. Helpotus nimen omaan siksi, että yllätyksistä pitämättömyydestään huolimatta Kristianilla on edessään bestmanien suunittelemat polttarit, ja me molemmat tiedämme ettei polttareiden suunnittelussa mopo pysty karkaamaan liian kauaksi käsistä, kun mukana suunnittelussa on Antti.

Veli
Veli on Kristianin hyvä ystävä vuosien takaa, ja heitä kahta yhdistää hyvinkin vahvasti autot ja innostus niiden rakentamiseen.

Veli on aina valmis auttamaan ja monenlaista tehtävää hänen päänsä menoksi onkin jo suunnitteilla... No, onneksi hänellä on myös hyvä huumorintaju, eivätkä meidän vitsailumme häiden järjestämisen siirtämisestä hänen vastuulleen ole saaneet häntä (ainakaan vielä) vaihtamaan osoitetta ja puhelinnumeroa hah hah!

Ihan hauska yksityiskohta on muuten se, että Veli kävi aikanaan kanssani samaa pientä kyläkoulua jonka kaikki oppilaat tunsivat toisensa, ja vasta tämän jälkeen ovat Kristian ja Veli sittemmin tutustuneet toisiinsa. En aluksi tiennyt heidän ystävystyneen, joten oli hieman yllättävä hetki törmätä Kristianin kautta pitkästä aikaa vanhaan koulukaveriin!


Näin! Meidän hääseurueeseemme kuuluu siis Kristianin ja minun lisäkseni hänen 3 bestmaniaan sekä minun 6 kaasoani.

Meidän tiimi on nyt valmis! 

perjantai 28. lokakuuta 2016

Kaasoni, uskottuni

Avasin illalla läppärin, ja kirjoitin näytölle avautuneen googlen hakusanaksi "mikä on kaaso?":
"Kaaso on morsiamen uskottu henkilö ja avustaja häihin liittyvissä asioissa, ja siksi tehtävään valitaan yleensä morsiamen sisar tai paras ystävä. Nykyään kaasoja voi olla häissä useampi tai vaihtoehtoisesti ei yhtään.
Juuri näin on myös minun kohdallani.
He ovat minun parhaita ystäviäni.
He ovat uskottujani.
Ja haluan ehdottomasti esitellä heidät myös kaikille teille, blogini lukijoille!

Tässä he siis ovat, ihanat kaasoni!

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Sini ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Kaikille blogiani lukeneille on varmasti ehtinyt jo tulla selväksi, että Sini on minun siskoni.

Me ollaan tunnettu (yllätys, yllätys!) mun koko elämä, eli vähän reilu 30 vuotta, ja jossain siinä sen matkan varrella on ehditty otella monen monta hiuksistavetomatsia ja nipistelytappelua toisen tahallisista ärsyttämisskaboista puhumattakaan. 

Taisteluiden tauottua Sinistä on kuitenkin tullut mulle aina vain läheisempi ja tärkeämpi. Sini on mun ultimaattinen tukeni ja turvani, mun bff. Se, jolle voin puhua, kun tuntuu ettei ole ketään kelle puhua. Ja Sini tuntee mut paremmin kuin minä itse!

On lottovoitto omistaa Sinin kaltainen sisko, 
enkä parempaa isosiskoa (ja kaasoa) voisi mitenkään itselleni toivoa! ❤️

Sinin kanssa JYPin pelissä viime syksynä. 

Nämä seuraavat kolme upeaa naista puolestaan tulivat kaikki elämääni noin 17 vuotta sitten, yläasteen alkaessa. Aikaa tuosta hetkestä on kulunut paljon enemmän kuin näin äkkiseltään tuntuu, ja elämä on kuljettanut meitä hyvin erilaisia mutta silti niin samanlaisia ihmisiä hyvin erilaisiin tilanteisiin. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, me jokainen olemme kasvaneet ja omaa elämäämme rakentaneet. Mutta niin vain yksi pysyy ennallaan, ja se on ystävyys, sillä he olivat parhaita ystäviäni silloin ja he ovat parhaita ystäviäni edelleen... 

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Pinja ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Seitsemännen luokan ensimmäisinä päivinä vietin välituntia ikkunalaudalla istuskellen, kun Pinja käveli luokseni. Meillä synkkasi heti, ja jännittävään, jopa hivenen ahdistavaan uuteen elämäntilanteeseen tuli yhtäkkiä kirkas valonpilkahdus. 
Niin alkoi meidän ystävyys. 

Pinja on upea, kaunis ja valloittava persoona. 
Täysin omanlaisensa, ja paras juuri sellaisena ❤️

Pinjasta kuultaa myös vahva seesteisyys, jonka läsnäolo on hyväksi tällaiselle kaikki-mulle-heti-ja-nyt-morsiamelle.

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Anna ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ 

Luokkamme uusiin, minulle tuntemattomiin oppilaisiin kuului myös kaverikaksikko, joista toisen nimi oli Anna.  Huomasin heti kuinka herttainen, hyväsydäminen ja ihana ihminen Anna oli, ja hänen iloisuutensa ja nauravaisuutensa hurmasi minut heti ensi hetkestä alkaen. 

Anna on edelleen vuosien jälkeenkin aivan samanlainen kuin 17 vuotta sitten; iloinen, ja ihan yhtä ihana ❤️

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Teresa ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ 

Ette varmaan arvaa kuka se toinen kaverikaksikon osapuoli oli?  

Teresa on vuosien saatossa ajautunut hieman kauemmas synnyinseudultamme, ja näemme enää harvoin. Mutta se, kuinka usein me näemme ei ollutkaan minun kaasovalinnoissani prioriteettini nro. 1. Sen sijaan tein päätöksen kaasoistani sydämellä, ja se ei koskaan unohda niin vahvaa ystävyyttä kuin se, joka minun ja Teresan välille silloin 17 vuotta sitten syntyi ❤️

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Jenni ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Jenniin olen saanut tutustua lähemmin muutama vuosi sitten, mutta en suoraan sanottuna enää juurikaan edes muista aikaa enkä elämää ilman Jenniä. Se kertoo jotain siitä kuinka tärkeästä ihmisestä onkaan kyse...

Jenni on hyväntahtoinen ja sydämellinen, aito ihminen. 
Se joka ei Jennin kanssa tule toimeen voi katsoa vain peiliin, sillä näin herttaisia ihmisiä on harvassa! ❤️

Minä, Pinja, Anna ja Jenni.
Kuva otettu elokuussa, Pinjan polttareissa. 


❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Krista ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ 

Krista on Kristianin pikkusisko.

Olemme tavanneet ensimmäisen kerran yläasteella, mutta vain ohimennen.
Niinpä ajattelen meidän ensitapaamisen olleen vasta eräänä syksyisenä päivänä vuonna 2009, kun Kristian vei minut isänsä luona järjestettyihin juhliin. Kun automme kaartoi pihaan huomasin Kristan seisovan ulkona, odottamassa meitä. Nousin autosta ja minusta tuntui etten jännitykseltäni pysty edes kävelemään, mutta suurin osa jännityksestä karisi maahan siinä samassa, kun huomasin Kristan tulevan meitä kohti kasvoillaan leveä hymy. 

Kristankaan kanssa emme näe usein, mutta se ei edelleenkään ole minulle se tärkein peruste kaason tehtävää ajatellen. Ja aina silloin harvoin kun me kohdataan voin sanoa rehellisesti, että minulla on ihanaa! Krista on uskomattoman upea,huumorintajuinen ihminen, josta on ihana saada uusi "sisko"! ❤️ 

Mutta miksi 6 kaasoa, eikä yksi kaaso ja viisi morsiusneitoa?


Siksi, että minulle sana 'kaaso' tarkoittaa häiden tärkeintä ihmistä (heti sulhasen jälkeen ❤️).  Ja jos kaaso on se tärkein, tarkoittaa se sitä, että morsiusneito on jotenkin... noh - vähemmän tärkeä.

Niinpä minun ajatusmaailmassani kuilu kaason ja moriusneidon välillä on vain liian suuri. En halunnut "alentaa" ketään minulle niin tärkeää ihmistä toissijaiselle tittelille, ja vaikka leikkimielisesti Siniä "pääkaasokseni" välillä kutsunkin (sillä hänelle nyt vain suurin osa kaikesta valko-vaaleanpunaisesta ja glitteröidystä häähömpötyksestäni suuntautuu) ovat nämä kaikki upeat naiset minun kaasojani, sillä he ovat ne minulle tärkeimmät ihmiset! 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kosinta nro. 2: Kaasot

Tätä hetkeä olin odottanut, ja tätä hetkeä olin odottanut kauan!
Olin odottanut että kaikki valmistelut tulisivat vihdoin päätökseen.
Olin odottanut että aika olisi sopiva.
Olin odottanut.
Ja odottanut.
Ja nyt.
Viimeinkin se päivä koitti, ja viimeinkin sain esittää rakkaimmille ystävilleni sen ihanan ihanan kysymyksen:

"Tulisitko kaasokseni?"

Kihloihin mentyämme sovimme yhteistuumin Kristianin kanssa että emme hätäile kaasojen emmekä bestmanien pyytämisen kanssa, vaan odotamme rauhassa siihen saakka, kunnes häihin on enintään vuosi aikaa. No, sen kuinka sopimusta noudatettiin voin kertoa toisessa postauksessa, mutta pitkällisen ja piinaavan odotuksen jälkeen se siis (minun osaltani, vink vink) viimein tapahtui!!!

Olin päättänyt jo kauan sitten, että siinä vaiheessa kun minulle koittaa aika jolloin tarvitsen itselleni kaason (tai useamman) tahdon pyytää heitä tehtäväänsä jonkin pienen eleen kera, eli "kosia". Kaasojen kosinta on kiistelty aihe joka jakaa mielipiteitä yhtä lailla kuin kiitoslahjojen antaminen häävieraille, mutta minusta se tuntui luonnolliselta. Se tuntui ihanalta eleeltä jonka halusin ehdottomasti kaasoilleni suoda, sillä sen he olivat mielestäni ansainneet.

Olen jo aiemmin maininnut blogissani siitä kuinka tahdon saada hääaamun valmistautumisista meikkauksineen ja kampauksineen yhteiskuvia minusta sekä kaasoista. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Niinpä tilasin hääaamun valmistautumisen valokuvaussessiota varten jokaiselle kaasolleni oman aamutakin (dressing gown, paljon kivemman kuuloinen englanniksi) häidemme väriteeman mukaisesti blushin värisenä!


Aamutakin etupuolelle brodeerattiin kunkin kaason etunimi.


Ostin myös vaaleanpunaista pitsiä, jota ompelin koristeeksi aamutakkien hihansuihin sekä helmaan.


Ja lopputuloksesta tuli tällainen.
Tulipa taas todistettua että mikään ompelija minusta ei olisi koskaan voinut tulla, mutta siinä ne pitsit nyt kuitenkin on, joten tehtävä suoritettu! 


Keskiviikkoaamun koittaessa heräsin suupielet korvissa ja säntäsin silittämään vielä kertaalleen jokaisen aamutakin, sillä tänään olisi se päivä! Tänään ne muuttaisivat uusiin koteihinsa! 


Silittämisen jälkeen taittelin aamutakit yllättävän helposti takaisin sievään nippuun, ja aloitin pakkaamisen!



Sinne ne sujahtivat, upeisiin, ihaniin, puuterinvärisiin lahjalaatikoihin, jotka tilasin Papershopista. Ja viimeinen silaus söpöstä vaaleanpunaisesta rusetista, voilà!


Lopuksi liitin pakettiin vielä kullekin kaasolle kirjoitetun henkilökohtaisen kirjeen, josta kävi ilmi paketin tärkein osuus:

"Tulisitko kaasokseni?".


Ja niin. Keskiviikkoiltana kaasoarmeijani sitten saapui, ja sai pakettinsa.
Pieniä epäilyksiä jostain hieman erityisemmästä kahvittelusta oli kuulemma ehtinyt käydä mielessä, ja lisäksi ajatuksia herätti myös se, että tällä kertaa meidän tuttu kahvitteluporukkamme olikin "sattumoisin" hivenen suurempilukuinen kuin normaalisti...

Mutta millaisia vastauksia kaasokysymyksiin sitten sain?
Siitä on tehtävä ihan kokonaan uusi postaus!
Samalla selviää se miksi minulla on useampi kaaso, eikä vain yhtä kaasoa sekä morsiusneitoja! 
Ja tahdonpa kertoa teille ihanista kaasoistani vielä hieman lisää, joten jonkilaista pientä esittelyäkin on luvassa! 

Kuinka sinä pyysit kaaso(j)asi tähän tehtävään?

Tai kuinka sinua on pyydetty? 


Ps. Blogin oikeaan laitaan on ilmestynyt muutama uusi toiminto!
Jatkossa pääset näkemään sieltä blogin 10 luetuinta postausta, lisäksi blogiarkiston ilme muuttui helposti selattavammaksi.
Myös blogista hakeminen on nykyään mahdollista.

Uutena juttuna löydät myös kohdan "Lukijat". 
Se on helppo tapa liittyä blogini lukijaksi, siispä klikkaa, se on sulle helpompaa ja minä olen kiitollinen! 

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kakkuja ja kakunkoristeita - Made by siskoni Sini

Häädieetistä ponnataan sujuvasti kakkuaiheisiin!
Tämä perjantai on nimittäin omistettu herkuille, ja tarkemmin ottaen kakuille,
ja vielä tarkemmin ottaen ihanan siskoni Sinin tekemille kakuille!

En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä kuinka upeita kakkuja Sini leipoo, ja niinpä olenkin intoa täynnä saadessani luvan esitellä hänen tekeleitään myös teille!

Haluan vielä korostaa, että Sini on täysin itseoppinut leipuri, ja mielestäni se nostaa vielä entisestään (jos vaan mahdollista!!) näiden kuvien "wow"-kerrointa!

Onni on sisko joka on taitava leipuri, ja joka meidän sukulaisten ja ystävien onneksi myös tykkää leipoa!

Niinpä pidemmittä puheitta tässä Sinin tekemiä ihanuuksia, olkaa hyvät!





















Harrastuspohjaisiksi kotileipomuksiksi aika uskomattoman hienoja, eikö!?

Blogistani löytyy myös aiemmista postauksistani muutama Sinin taidonnäyte.
Ja tästä linkistä pääset puolestaan postaukseen "Ristiäisiä ja vuosipäivää", jossa nähtävillä Sinin tekemä ristiäiskakku!

Ei muuta kuin herkullista ja makeaa viikonloppua, ihanat!
Minä yritän nyt lasillisella punaviiniä häätää tämän päälle puskevan flunssan johonkin muuhun osoitteeseen, sillä kukapa sitä syyslomalla haluaisi sairastaa!
Pitäkää peukkuja, että yritys onnistuu!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Häädieetti - missä mennään?

Noin viisi viikkoa sitten päätin sanoa heipat epäterveellisille elämäntavoille ja toivotin tervetulleeksi uuden, terveellisemmän elämän!
Suoraan sanottuna ajatukset noihin aikoihin juuri ennen dieetille ryhtymistä olivat aika kauhunsekaiset ja jännittyneet...
Entä jos en saakaan tuloksia?
Mitä jos yritän kaikkeni, mutta mitään ei tapahdu?
Tai ylipäätänsä onko minulla tarpeeksi itsekuria ryhtyäkseni koko hommaan?

Nyt viisi viikkoa myöhemmin, on aika katsoa peiliin, ja miettiä mitä on saavutettu.



Vasemman puoleinen kuva on otettu viikko aloittamisen jälkeen, oikeanpuoleinen puolestaan tänään, kun takana on viisi viikkoa terveellisempiä elämäntapoja.

Kun katson itseäni peilistä, en näe peilikuvasta sitä naista, jonka muut minut nähdessäni näkevät. Myönnän sen. Jonain päivänä näen itseni hoikempana kuin oikeasti olen, mutta yleensä näen peilissä naisen, joka on kamalan suurikokoinen.
Siksipä eilinen pysäytti minut.
Kuulin yhden päivän aikana kahden eri ihmisen sanovan minulle, kuinka olin laihtunut. Minäkö? Laihtunut? Mutta eihän se sovi yhteen sen kanssa mitä näen kun katson peiliin!
Mutta olin kuulemma kuin toinen ihminen.
Toinen ihminen vain siksi, että olin valinnut sinä aamuna vaatehuoneen hyllyltä hieman vartalonmyötäisemmän paidan kuin ne löysät paidat joita töissä normaalisti käytän...

Kotiin päästyäni aloin miettimään asiaa, ja tajusin, että nuo hurjat väitteethän voivat vaikka pitää paikkaansa! Niinpä marssin vaatehuoneeseen, ja vaate vaatteelta sovittelin päälleni sellaisia paitoja, jotka olivat kiristäneet päälläni ennen. Vaan eivätpä kiristäneet enää! (Ainakaan niin pahasti!)

Nuo mustat housut, jotka jalassani tänään ovat mahtuivat jalkaani ennen vain väkisin kiskomalla. Tänään niihin mahtuu jopa muutama sentti tyhjää. Samoin päälläni oleva musta paita on aiemmin (kun sitä olen joskus aikoja sitten kehdannut käyttää) myötäillyt vartaloani tiukasti, mutta tänään tajusin sen alkavan olla minulle ISO!
 


Ja mikä parasta, en ole yhtenäkään päivänä nähnyt nälkää!!!
Saan syödä runsaan aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja kunnon iltapalan.
Viikonloppuisin olen herkutellut aivan huoletta ja täysin hyvällä omallatunnolla, ja siitä huolimatta tuloksia tulee!



Mutta vaikka tuloksia tulee, ei painoni ole juurikaan laskenut.
Alussa painon paikallaan pysyminen kieltämättä turhautti, ja suuressa sokerin himossa olisi ollut ehkäpä helpompaa vaan luovuttaa ja tarttua suklaalevyyn, sillä onhan se nyt ihan sama mitä tekee vai tekeekö mitään jos paino pysyy aina samana... VÄÄRIN! 

Pysähdyin miettimään asiaa ihan rauhassa, ja ajatuksen kanssa.
En ennen syyskuuta tehnyt juuri muuta, kuin kävin yhden kerran viikossa pelaamassa salibandya, aina puolitoista tuntia kerrallaan.
Mutta viimeisen viiden viikon aikana on liikunnan määräni lisääntynyt nyt niin, että yhden kerran sijaan käynkin neljä, parhaimmillaan viisi kertaa viikossa pelaamassa tuon saman puolitoista tuntia, eli näin lyhyelläkin matematiikalla voisin väittää, että liikkumiseni on nelin- tai viisinkertaistunut!
Miten käy lihaksien, ja miten käy painon..? Niinpä.
Siksi en enää stressaakaan siitä, mitä vaaka minulle sanoo, enkä tee enää sitä virhettä, että tarkkailisin itseäni vain vaa'an kautta.
Noup! Nykyään minulla on apunani aivan uusi ystävä, ja sen nimi on mittanauha!
Se ei yritä huijata minua niin kuin vaaka tekee.
Se kertoo minulle paljon selvemmin onko tuloksia saavutettu vai ei, ja jos on, niin millaisia.


Mutta vaikka tämä koko kutistumishomma on vasta aivan aluillaan, ja jonkinlaisia tuloksiakin on jo saavutettu, on tässäkin asiassa kääntöpuolensa.
Nimittäin sormukseni on käynyt minulle hieman suureksi!!!!!
Se toinen sormus on siis saatava nimettömään mahdollisimman pian, jotta kihlasormuksen turvallisuus olisi taattu!!!



Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, katsotaan millainen on seuraava etappi kun kohti tavoitteita mennään hitaasti, mutta varmasti!

Nyt minä lähden - yllätys, yllätys - pelaamaan salibandya! 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Fall in love...

Aurinko paistaa. Päivemmällä saattaa lämmittääkin vielä vähän.
Maa on kuurassa.
Polkupyörä nojaa talon seinään ja siihen se myös jää,
sillä en ole pukenut päälleni tarpeeksi, jotta tarkenisin kulkea työmatkan pyörällä.
Kävelen autolle ja tajuan, että auton lasit on raapattava.
Sormille jääraapasta lentelevä lumi saa koko kropan palelemaan.
Unohdin taas ottaa hanskat.
Kiroan, ja könyän autoon.
Kohmeisin sormin saan sen käynnistymään ja laitan vaihteen silmään.
Ajan asuinalueemme läpi ja pysähdyn hiljaiseen risteykseen.
Että osaakin olla silmiä hivelevän kaunista ja ärsyttävän kylmää yhtä aikaa!

Nämä samat havainnot toistuvat lähes päivittäin.
Ja mitä pidemmälle syksy etenee, sitä useammin mieleeni hiipii ajatus siitä, kuinka ihanat oikeat syyshäät olisivatkaan... Emme ole myöhäistämässä hääpäiväämme, mutta ihastellessani syksyistä, auringonpaisteista maisemaa aloin tosissani pohtia millaiset syyshäät me järjestäisimme, ja niinpä niistä ajatuksista inspiroituneena kokosin tähän postaukseen pientä kuvakollaasia siitä, millaiset niistä mahdollisesti saattaisi tulla.


Syksyiset lehdet, varsinkin upea vaahtera näkyisi syyshäissämme varmasti monessakin muodossa. Erityisen suuresti olen ihastunut kuviin, joissa sormukset kuvataan syksyisten lehtien kanssa. Tässä asiassa olen ehkä jopa aavistuksen verran kateellinen niille morsioille, joiden häitä juhlitaan oikeasti syksyllä, ja jotka tällaisia kuvia pääsevät ottamaan, mutta toisaalta - mikäpäs meitäkään estää niitä ottamasta, vaikka häistä olisikin miltei kahden kuukauden päivät aikaa... Syksyinen sormus-photo shoot, heh!




Yllä olevat kuvat täältä

Syksyinen morsiuskimppuni paitsi loistaisi kaikissa syksyn väreissä saattaisi hyvinkin pitää sisällään myös syksyisiä marjoja! Esimerkiksi puolukanvarvut pienine punaisine marjoineen olisi aika ihastuttava ajatus! Mutta mitä mieltä olette tuosta lehtikimpusta?



Ylärivin kuvat täältä, ja alarivin kuvat täältä.

Myös kaasojen puvuissa näkyisi vuodenaika, ehdottomasti.
Olen jo aiemmin maininnut siitä, kuinka häidemme värit olisivat tummemmat mikäli häitämme juhlittaisiin yhtään syksymmällä. Niinpä punaisen, vihreän, violetin ja sinisen tummat sävyt ovat värit, joita näkisin omissa syyshäissäni.
Pukujen tulisi ehdottomasti myös olla pitkät.

Väriteema-aiheista postausta pääset lukemaan tästä.





Kuvat vasemmalta oikealle: ylärivi: kuvakuva, keskirivi: kuvakuva, alarivi: kuva, kuva

Vieraskirjan toteuttamiseen olisi suunnaton määrä ihania, erilaisia mahdollisuuksia myös syysteemaisena. 


Kuvat vasemmalta oikealle, ylärivi: kuvakuva ja alarivi: kuva

Vaan entäpä hääkakku sitten?!



 Kuvat täältä

Koristelussa erilaisia, upeita vaihtoehtoja on aivan mielin määrin, mutta minua itseäni houkuttaa eniten valkoiset kurpitsat, puolukat ja karpalot, omenat, sekä tietysti kaikki valo.



Kuvat vasemmalta oikealle, ylärivi: kuvakuva. keskirivi: kuvakuva ja alarivi: kuva

Syyshäiden tarjottavien listalle meidän syksyisemmissä häissämme päätyisi aivan varmasti karamelliomenat ja lämmin omenasiideri! Slurps!





Kuvat vasemmalta oikealle, ylärivi: kuva, kuva ja alarivi: kuva



Ja lopuksi nämä ihanan syksyiset hääkuvat itsessään kertokoon kaiken olennaisimman, ja viimeistelköön tämän haaveilupostauksen... 






Kuvat vasemmalta oikealle, ylärivi: kuvakuva ja alarivi: kuva

Eli.
Syyshäät? Miksipä ei! 
Näitä mahdollisuuksia katsellessa voin aivan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei ollenkaan hullumpi ajatus! 

Joten te kaikki oikean syksyn morsiamet, teidän häistänne tulee varmasti upeat! ❤️