31.12.2016

Kiitos vuodelle 2016

On aika sanoa hyvästit vuodelle 2016 ja toivottaa tervetulleeksi uusi vuosi, vuosi 2017.

Tämän hetken ajatukset näin muutama tunti ennen uuden vuoden vaihtumista ovat ilon ja haikeuden sekaiset, aivan kuten jokainen uusi vuosi aina ennenkin ja todennäköisesti jokainen uusi vuosi vastedeskin.

Vuosi 2016 on ollut meille erittäin hyvä. Niinpä haikeina päästämme siitä irti, mutta samalla intoa puhkuen otamme vastaan uuden vuoden, vuoden 2017, meidän häävuotemme! Ja kuin taikaiskusta yhtäkkiä niin kaukaisilta tuntuneet häät vaikuttavat nyt olevan niin kovin lähellä, kun häät eivät ole enää vasta ensi vuonna!

Tämä(kin) rakkaudentäyteinen häitä edeltänyt vuosi piti sisällään paljon ihanaa ja arvokasta. Saimme juhlia ystäviemme häitä, aloitin uudelleen rakkaan harrastukseni salibandyn, koimme ikimuistoisia hetkiä niin ystävien kuin kummilastemmekin kanssa - ja suunnittelimme ensi vuoden (kohta tämän vuoden) häitämme!

Tämän vuoden 2016 kuvakollaasin myötä 
kaikkea hyvää teidänkin tulevaan vuoteenne, olkoon se paras tähän astisista! 

24.12.2016

Joulun merkitys

Joulu on minulle ehdottomasti vuoden tärkein aika. Se merkitsee monenlaisia valmisteluita, hyväntahtoisia pieniä salaisuuksia, lahjapapereiden rapinaa, erilaisia joulun tuoksuja, mutta ennen kaikkea se merkitsee yhdessäoloa.

Elämämme on niin kovin kiireistä, ja arjen keskellä on helppo unohtaa jakaa aikaansa oikein. Jouluna kiireet kuitenkin päättyvät ja pitkän uurastuksen jälkeen saan jälleen joulun merkeissä keskittyä antamaan aikaani rakkaimmilleni. Hiljennyn, siirrän kaiken muun syrjään keskittyen vain niihin ihmisiin joiden kanssa saan joulua viettää, ja kiitän hiljaa mielessäni siitä kuinka sain taas yhden vuoden lisää kaikkien rakkaideni ympäröimänä.

Tämä joulu on kuitenkin hieman erilainen, emmekä ole saaneet viettää aikaa läheistemme kanssa, sillä olemme sairastaneet koko joulun ajan, eikä loppua näy. Mutta silti olen kiitollinen. Kiitollinen niistä ihmisistä, jotka muistavat meitä siitä huolimatta ettemme kyenneet viettämään tätä joulua yhdessä. Ja kiitollinen Kristianista, joka järjesti joulun tänne meidän omaan kotiimme, kun emme kykene täältä poistumaankaan. Niinpä perinteistä poiketen tänä jouluna me syödään laatikoita ja kinkkuja kotona, peiton alla, sängyssä maaten!

Eli. Joulu kotona kahdestaan Kristianin kanssa, kaikki muut rakkaat mielessä.
Voisi meidän asiat huomattavasti huonomminkin olla ❤️


Hyvää joulua, ja iloitkaa joulunajasta sekä rakkaidenne seurasta ❤️ 


Ps. Suurella äänivyöryllä (heh heh) sukunimiäänestyksen voittoon kiilasi Niina Häkkinen, ja kyllä - samoilla linjoilla ollaan täälläkin... Sitä paitsi, onhan tässä vielä reilut seitsemän kuukautta aikaa nimen vaihtumiseen, ja sen jälkeen koko loppuelämä aikaa totuttautua uuteen nimeen! 

Niina Häkkinen. 
Kyllä. Päivä päivältä se vaan kuulostaa oikeammalta ❤️

23.12.2016

Save the date - kortit

Aatonaatto ja kuumemittari näyttää 38,9 astetta. Siispä tulossa ei ole ihan sellainen joulu kuin etukäteen ajattelin... Mutta viime yön ja tämän aamun olen lääkinnyt itseni täyteen niin särky- kuin yskänlääkettäkin (punaisella kolmiolla varustettua), joten yritän jaksaa kirjoittaa edes jotain pientä meidän toteutuneista save the date-korteista.

Mietimme pitkään tahdommeko lähettää save the date-kortteja ennen varsinaisia kutsuja, mutta koska kesä on festareiden ja lomamatkojen aikaa päätimme tarttua mahdollisuuteen ja infota vieraitamme jo hyvissä ajoin tulevista häistä. Lähetysajankohdaksi valikoitui niin meillä kuin niin monella muullakin ensi kesän hääparilla joulu. Joulunaikaan korttien lähettäminenkin on halvempaa, mitä me tosin emme päässeet hyödyntämään, sillä olin viime viikollakin sairaana, ja juuri 14. päivä kun olisi ollut viimeinen päivä lähettää joulukortit sillä halvemmalla hinnalla. Mutta ei se mitään, kortit ehtivät kuin ehtivätkin postin matkaan keskiviikkona 21.12. eli viimeisenä joulukorttien postituspäivänä!

Tällaisilla välineillä save the date-kortteja lähdettiin rakentamaan: valkoisia korttipohjia ja punaisia kirjekuoria...

... sekä tämä kuva.

Ja sitten muutama kuva itse korttien tekovaiheesta! 


  
Ja tässä valmis kortti! 

Nyt käperryn peiton alle ja toivon, että kuume hellittäisi pian, ja ehtisin nauttia edes hetken joulun ihanuudesta! 

22.12.2016

Save the date - kuvaukset

Jouluviikko on jo hyvässä vauhdissa, ja joulumieli korkealla! Ihanaa!

Mutta jouluisesta fiiliksestä huolimatta tämän päivän postaus ei käsittele joulua, vaan luvassa on kuvasatoa meidän Save the date -kuvauksista! Talvista ja jouluista tunnelmaa hakevat kuvat otettiin joulukuun 3:ntena päivänä, ja kameran takana hääri siskoni Sini.

Nyt pidemmittä puheitta itse kuvien kimppuun, ja huomenna tarkempaa kertomusta save the date-korttien tekemisestä, syistä ja seurauksista!








17.12.2016

Viikko jouluaattoon!

Tänä vuonna joulumieleni on syystä tai toisesta seilannut lukuisia kertoja edestakaisin on- ja off-tilojen välillä, mutta ladies and gentlemen - nyt se on täällä taas, ja tällä kertaa toivottavasti pysyvästi, sillä ENÄÄ TASAN VIIKKO JOULUAATTOON!!!

Meidän joulun vietto alkaa yleensä jo hyvissä ajoin. Pieniä jouluisia tekoja kodin kunnostamiseksi tehdään pitkin marras- sekä joulukuuta, mutta se viimeinen merkki joulun saapumisesta on kun kuusi pahvilaatikoineen kaikkineen kannetaan varastosta sisään ja kasataan olohuoneeseen. Tosi tunnelmallista, tiedän, mutta tunnelmallisempaa kuin oikea kuusi ja minä henkitoreissani vetämässä astmapiippua sen juurella.

Tänä vuonna kuusi kannettiin sisään maanantaina 5.12. Kummipoikamme tuli luoksemme leipomaan joulupipareita, enkä millään voinut vastustaa niin suloisia kasvoja jotka kauniisti minulta kysyivät: "täti, voidaanko me nyt hakea se joulukuusi?"... Myöhemmin töistä tultuaan Kristian kaivoi meille varastosta vielä kaksi joulukoristelaatikkoa, ja niin kuusen koristelu saattoi alkaa.


Kuusen saapuminen tapahtuu yleensä viikkoa tai kahta ennen varsinaisen joulun saapumista, sillä kaikki joulunajan päivät olemme lähes kaikkialla muualla paitsi kotona. Näin saamme nauttia enemmän myös oman joulumme tunnelmasta.

Kyläilykierroksemme alkaa aina viimeistään jouluaatonaattona, toisinaan joulun sijoittumisesta riippuen jopa ennen sitä. Tänä vuonna joulun asettuessa harmillisesti viikonlopulle ei liioille vierailupäiville ole aikaa. Tai toki minulla on, sillä minua odottaa aivan nurkan takana kahden ja puolen viikon mittainen joululoma (JIPPII!), mutta Kristian on töissä aivan normaalisti kaikkina joulun välipäivinä... 

Mutta lukuisista joulunajan kyläilypaikoista huolimatta saamme viettää aikaa myös kahdestaan, sillä aattoaamun olemme rauhoittaneet vain kahdenkeskiselle joululle. Aamun ohjelmaan kuuluu rauhallinen herääminen, hyvä aamupala (sängyssä syöden), lastenohjelmien katsominen (sängyssä maaten) sekä joulusukkalahjojen avaaminen. Sen jälkeen jaksaa taas ilomielin nousta hoitamaan pukin tehtäviä ja muita jouluaaton puuhia! 

Kaikkea ihanaa on siis luvassa jälleen viikon kuluttua koittavan joulun aikoihin, enkä minä millään malttaisi odottaa! 

16.12.2016

Sukunimi

11394 päivää Niina Kuntsina.
1627,71 viikkoa.
374,32 kuukautta.
31,19 vuotta.
Niina Kuntsina.

Ei siis ihme, että sukunimen vaihtaminen saa toisinaan aikaan pelonsekaisiakin tunteita, niin ihana kuin itse syy nimenvaihdokseen onkin!

Viimeiset reilut kuusi vuotta olen haaveillut olevani Rouva Häkkinen ja harjoitellut kirjoittamaan allekirjoituksia uudella nimelläni, ja pakko myöntää, että ajan kuluessa olen saanut hiottua tuon allekirjoituksen jo aika hyväksi... Mutta miksi, oi miksi sitten nimen vaihtamisen tullessa ajankohtaiseksi minua hetkittäin surettaa luopua omasta nimestäni?! 

Jos sukunimeni olisi perinteinen suomalainen nen-loppuinen nimi, en ehkä olisi missään vaiheessa kokenut minkäänlaista kriisiä koko nimenvaihdoksesta. Mutta koska todellisuudessa tämä nykyinen sukunimeni ei ole aivan tavanomaisimmasta päästä, kokee osa minusta uuden nimen ottamalla jossain määrin hylkääväni nimen, joka on ollut osa identiteettiäni kaikissa edellä mainituissa aikamääreissä, ja samalla kadottavani jopa myös osan itsestäni. Tai mistäpä sitä tietää, vaikka tuntemukseni olisivat toisinaan aivan samat vaikka tyttönimeni olisi Suomen yleisimmän sukunimen mukaisesti Korhonen, sillä osa identiteettiäni se olisi silti, yleisyydestään huolimatta! Silti, jostain syystä yhdistän nämä kriisituntemukset oman tyttönimeni suhteen vahvasti kuitenkin juuri siihen kuinka harvinainen nimi tuo vielä tämän hetkinen sukunimeni on. 

Tiedän, tässä vaiheessa moni lukija miettii mielessään, miksi en sitten vain pitäisi omaa sukunimeäni, ja elelesi onnellisena elämääni loppuun saakka Rouva Häkkisenä, mutta kuitenkin omalla tyttönimelläni... 
Koska sen ei vain kuulu mennä niin! Tahdon nimekseni Häkkinen!
Haluan olla Kuntsi, ja haluan olla Häkkinen!
Joten entäpä sitten niiden yhdistelmä!
Niina Kuntsi-Häkkinen...
"Kuntsi-Häkkisen Niina tässä, hei.." tai "laskun voi osoittaa Niina Kuntsi-Häkkiselle"... Apua.
Tai Niina Kuntsi ja Kristian Häkkinen-Kuntsi.
Tai Niina Kuntsi-Häkkinen ja Kristian Häkkinen-Kuntsi..? 
Yhdistelmänimeä ei ole mahdollista saada kummallekin täysin samaa, joten vaikka sitä kautta kantaisimme myös toistemme sukunimeä, eli tavallaan yhteistä nimeä, olisimme kuitenkin eri nimisiä. 

Avioliittolain mukaisesti aviopareilla on mahdollisuus vaihtaa yhteiseksi sukunimeksi jommankumman sukunimi joka tällä on naimattomana ollessaan ollut, mutta ei aiemmasta avioliitosta saatua nimeä. Aiempia avioliittoja ei meillä kummallakaan ole tätä nimisoppaa onneksi yhtään enempää sotkemassakaan, ja meidän vaihtoehtomme ovat tietystikin siis joko Häkkinen tai Kuntsi. 
Niina ja Kristian Häkkinen. 
Niina ja Kristian Kuntsi. 
Kristian Kuntsi? Ei kuulosta minusta pahalta, mutta tässä kohtaa nousee esiin meidän molempien vanhanaikaisuus joissakin asioissa, eikä minun sukunimeni ottaminen saa oikein tulta alleen... 

Onko vielä vaihtoehtoja?
No kokonaan, kummallekin uusi sukunimi. 
Hieno vaihtoehto, mutta liian kaukana meidän kummankin vanhoillisista käsityksistä, joten ei tuhlata siihen enempää aikaa. 
Tiedän kuitenkin muutaman pariskunnan, jossa kummatkin ovat ottaneet yhteisen, ei kummankaan oman sukunimen ja se ratkaisu on sopinut heille paremmin kuin muut vaihtoedot! Tarkoitan vain sitä, että se ei ole meidän tyyliämme, joten meidän on etsittävä ratkaisumme muista vaihtoehdoista... 

Niinpä vaihtoehtoni ovat tässä, ja eniten niistä kannatusta saavat Niina Häkkinen tai Niina Kuntsi-Häkkinen. Muut vaihtoehdot ovat out of the question. Vai ovatko?
Haluan tietää mitä mieltä SINÄ olet!
Rullaile itsesi sivun yläreunaan, ja oikeasta kulmasta löydät KYSELYN. 
Klikkaa minkä vaihtoehdon sinä minun sijassani valitsisit, ja katsotaan onko enemmistön mielipide se, johon minä päädyin!

Ei muuta kuin klikkailemisiin!

12.12.2016

Niin paljon rakkautta, niin monta tapaa osoittaa se

Kuinka usein sanotte toisillenne "minä rakastan sinua"? Kerran päivässä? Kerran viikossa? Noin joka toinen päivä? Monta kertaa päivässä? Meillä nämä sanat lausutaan joka aamu ja joka ilta, usein myös whatsapp-viesteissämme kesken työpäivän, joskus kerran päivässä, joskus kymmenen kertaa tunnissa. Mutta rakkautta on mahdollista osoittaa myös niin kovin monin muin tavoin, kuin vain lausumalla nuo sanat, sillä rakkautta on sanojen lisäksi myös teoissa...

Joka aamu töihin lähtiessään Kristian herättelee minut torkutuksen sekaisesta horroksestani, ja hetken hellimisen jälkeen sanon hänelle kerta toisensa jälkeen nämä samat sanat: muista olla barobainen...

Kyllä, barobainen.

Toisinaan puhumme toisillemme puhetavalla, jossa korvaamme kaikki v-kirjaimet b-kirjaimilla, jolloin esimerkiksi terve on terbe, ja varovasti on barobasti... Kuulostaa pöhköltä - tiedän - mutta se on meidän juttumme... Emme tietenkään puhu niin läheskään aina emmekä muiden seurassa, mutta päivittäin tämä hassu, hölmö tapamme näkyy jollain tapaa meidän elämässämme, joko suoraan puheissamme tai toisillemme lähettelemissämme whatsapp-viesteissä.

Whatsapp-viestit ovatkin myös yksi minulle tärkeä tapa osoittaa rakkautta. Pieni viesti kiireisen työpäivän keskellä vaikkapa onnistumisen kokemuksesta, väsymyksen tunteesta tai ihan vain kertoakseen, että minulla on ikävä sinua. Se viestittää, että työpäivän aikanakin toinen on ajatuksissa. Ja kun sitten päivän viestittelyiden jälkeen töistä kotiin tultuamme kysymme toisiltamme kuinka päivä on mennyt ei vastaus aina kata koko päivän tapahtumia tai tunnelmia, mutta kysymisellä on silti suuri vaikutus. On ihanaa kun puoliso tahtoo tietää millainen päiväsi on ollut ja antaa mahdollisuuden kertoa niin ne mieltä painavat asiat kuin iloa tuoneet onnistumisen kokemuksetkin.

Sitten ne pienet, aivan arkiset asiat - niiden arvo on minulle mittaamattoman arvokas! Kuten esimerkiksi se, kun Kristian tuo töistä tullessaan lähipitseriastamme lempipitsaani, tai kun ostan Kristianille tavallisella maitopurkinhakureissulla mansikanmakuisia irtonamuja, koska ne ovat Kristianin lemppareita. Mielestäni ne pienet teot ovat se jokin, josta parhaiten tietää toisen välittävän. Juhlallisemmissa hetkissä muistaminen on niin paljon helmpompaa kuin ihan tavallisen arjen keskellä huomioiminen, ja siksi arvostan niin paljon niitä pieniä harmaan arjen eleitä jotka suorastaan pursuavat välittämistä, kun oikeasti pysähtyy ja ajattelee. Ja kyllä, näihin arkisiin rakkaudenosoituksiin kuuluvat suurena osana myös ne nolot, pöhköt hellittelynimet, joista kirjoitin aiemmin. Postaukseen, joka siis paljastaa ne meidän toisistamme käyttämät hellittelynimet, pääset tästä.

Rakkautta voi näyttää niin pienin kuin isoin teoin sekä valinnoin pitkin päivää, monta kertaa päivässä! Se, että teemme toisillemme selväksi että tahdomme toisemme pysyvän turvassa, herätämme, halaamme, suukottelemme, annamme hellyyttä ja läheisyyttä emmekä koskaan lähde hyvästelemättä, tahdomme vilpittömästi tietää mitä toiselle kuuluu ja kuinka hänen päivänsä on mennyt, huomioimme toisiamme tavallisissa ja arkisissa tilanteissa, ja vaalimme meidän yhteisiä hölmöjä ja hauskoja tapoja, niin me olemme onnellisia ❤️

Millaisia rakkaudenosoituksia teillä on? 

Loppuun kuva, jolla Kristian kirkasti päiväni, ihan tavallisena tammikuisena työpäivänä...

Mukavaa viikkoa teille jokaiselle!

9.12.2016

Istumajärjestyskö, vaiko eikö?

Kuluneiden viikkojen aikana olen pohtinut paljon pöytiin liittyviä asioita, ja pääasiallisina aiheina ovat olleet niin pöytänumeroiden esillepano kuin pöytien nimeäminenkin. Nämä viime päivät mielessäni ovat pyörineet kuitenkin uudet, mutta samaan teemaan edelleen liittyvät aiheet; pöytien asettelu ja istumajärjestys eli plaseeraus...

Siispä vapaat paikat vai määrätty järjestys? Kas siinä pulma, kun kummassakin on vielä puolensa! Vapaasti valittavat paikat tuovat välittömästi minun mieleeni kieltämättä jotenkin rennomman juhlan tunnelman, mutta koska asiat eivät loppujen lopuksi kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaisia kuin miltä aluksi saattaisi vaikuttaa, on aivan yhtä rento tai jopa rennompikin tunnelma mahdollista saada aikaiseksi myös määrätyillä paikoilla. Vapaasti valittavien istumapaikkojen yleisimpänä huolenaiheena on puolestaan kuppikuntien muodostuminen, mutta haittaisiko sekään jos toisilleen hieman tuntemattomammat vieraat eivät ottaisikaan kontaktia toisiinsa aivan heti häiden alkumetreillä, vaan saisivat hoitaa tutustumisen ihan rauhassa illan aikana..?

Avain tässä asiassa onkin ihmiset itsessään. On tunnettava vieraansa, jotta voi tehdä myös heille hyviä valintoja. Toisaalta hääparille voi olla alusta saakka hyvinkin selvää tuleeko istumajärjestystä vai ei, eikä tällöin tarvitse edes yrittää pohtia vieraiden luonteenpiirteitä tai kiinnostuksen kohteita mätsäämään toisten vieraiden kanssa. Mutta oli niin tai näin, kukin hääpari valitsee vastaanotolleen varmasti heidän mielestään sen parhaiten sopivan vaihtoehdon!

Myös pöytien asetteleminen tilaan vaatii tarkempaa pohdintaa. Kuinka monen hengen pöytiä tehdään? Ovatko pöydät pyöreitä vai nelikulmaisia? Kuinka suuret välit pöytien välillä ovat riittävät?

Miten sitten meidän kohdallamme?

Lähdetäänpä liikkeelle siitä, että häitämme juhlitaan vanhalla tanssilavalla, kuten jo aiemmin olen kertonut postauksessani koskien ensimmäisiä varauksiamme. Tuota postausta pääset halutessasi lukeamaan tästä. 

Tanssilava on lasitettu vanha puurakennus, jonka reunoilla kulkee kiinteät penkkirivit, ja sen perällä on pieni esiintymislava. Olemme ajatelleet sijoittaa oman pöytämme tuon lavan eteen. Samaisen keskustelun aikana tulimme yhdessä myös siihen tulokseen, ettemme tahdo viettää hääpäiväämme kahden kesken omassa pöydässämme istuen ja vain katsellen muiden pöytien iloista keskustelua, vaan tahdomme nauttia niiden läheistemme seurasta, jotka olemme varta vasten halunneet kutsua juhlistamaan meidän elämämme suurinta päivää yhdessä meidän kanssamme! Niinpä meidän pöytäämme tulevat meidän kanssamme istumaan niin kaasot kuin bestmanitkin puolisoineen ja perheineen. Pöydästämme tulee näin ollen siis melkoisen suuri, mutta pienillä järjestelyillä saamme sopivasti tilaa käyttöön tämän toiveen toteuttamiseksi. Tosin Kristian ja bestmanit joutuvat vielä tarkistamaan, että laskelmani ovat oikein ja pöydät mahdutaan varmasti sijoittamaan tämän hetkisten suunnitelmiemme mukaisesti, sillä luottoni omiin laskutaitoihini ei ole kovin vahva...


Keskustelumme aikana totesimme myös sen, ettemme koe omaksemme sitä tapaa, jossa päättäisimme vieraiden paikat osoittamalla heille tarkkaan määrätyn istumapaikan tarkkaan määrätystä pöydästä. Samoin koimme myös vapaasti valittavien paikkojen olevan muiden häitä varten, ja niin ollen päädyimmekin tekemään näiden kahden vaihtoehdon välisen kompromissin ja yhdistämään kaksi edellä mainittua tapaa: määräämme vieraidemme pöydät, mutta vieraat saavat itse päättää mille paikalle istuvat! Vieraiden pöydistä on tulossa laskelmiemme mukaan noin 16:n hengen pöytäkuntia, joten vaikka paikat eivät täysin vapaavalintaiset olekaan, on vierailla kuitenkin useampi vaihtoehto sille, minkä tuolin nojalle takkinsa asettaa.


Pöytien sijoittelun suhteen suunnitelmamme on asettaa pöydät penkkirivien eteen, sekä vierasmäärästä riippuen osa vieraista istumaan myös irrallisille tuoleille penkkirivejä vastapäätä. Tässä sijoittelussa on toki se ongelma, että irtotuoleilla istuvat saattavat joutua olemaan osittain selin meidän pöytäämme sekä lavaan päin, mutta tuoleja on aina mahdollista siirtää, sekä lisäksi tilannetta helpottaa jonkin verran myös tanssilavan pohjaratkaisu; rakennus on nimittäin kahdeksankulmainen.


Nyt kun tälläkin saralla on päästy jälleen eteenpäin olen viimeiset pari päivää piirrellyt pienoismalleja juhlapaikkamme pohjaratkaisusta sekä pöytäryhmistä, ja liimaillut innoissani erivärisiä kooditarralappusia alustavien pöytäryhmien mukaisesti! Ja mä niiiiin nautin tästä!

Mutta nyt haluamme tietää mitä mieltä te olette, tuleeko istumajärjestys määrätä kokonaan vai vain osittain, vai onko teidän häissänne vapaat paikat?

7.12.2016

Materialismionnellisuusbloggaus nro. 2

Viime perjantaina hyppäsin töistä päästyäni linja-autoon ja suuntasin ostoksille. Tarkoituksenani oli tehdä lähinnä pieniä hankintoja pian koittavaa joulua ajatellen, mutta kuinkas siinä sitten kävikään...

Tässä siis uusimmat hääostokset! 

Ja valoilla aloitetaan! Nämä minun oli pakko saada. Ja niiden käyttöä varten minulla on jo valmis suunnitelma mielessäni, mutta ennen sen julkistamista täytyy sen toimivuus vielä testata... Mutta mikäli käy niin, että ideani on tuhoon tuomittu, löytyy näille ihanuuksille aivan varmasti jokin toinenkin käyttökohde, joten turhasta ostoksesta ei missään tapauksessa voi puhua! 


Toiset valot, jotka matkaani tarttuivat olivat nämä.
Ja nämä sijoitetaan baariin!


Mukaani tarttui myös mukava setti uusia valokuvakehyksiä!


Ja nämä alustat!
Ne tulevat tosin kokemaan pienoisen muodonmuutoksen, mutta sattuivat olemaan kooltaan sekä muodoltaan juuri etsitynlaiset sekä lisäksi aivan naurettavan halvat joten en vain voinut jättää niitä kauppaan...


Sitten lisää peilejä! 
Näistä olin ehtinyt haaveilla jo pitkään, ja nyt ne viimein ovat meidän! Niitäkin löytyy siis useampi kappale, ja käyttötarkoitus on vain testausta vaille päätetty... 


Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä: uusi hääsuunnitteluvihko!
Tämä oli oikeastaan pakkohankinta, edellis(t)en tultua viimeistä sivua myöten täyteen...


Niin ne tavarat pikkuhiljaa lisii!
Ja hassua kuinka tuona samaisena perjantaiaamuna pyörin häästressin ja päättämättömyyden kourissa ja iltapäivällä olin ostellut häätavaraa miltei kolmasosalla toissapäiväisestä palkastani! Eli noin kuusi tuntia, ja stressistä ei havaintoakaan, eikä valintojen tekeminenkään tuntunut ollenkaan hullummalta! On tämä naisen mieli vaan jännittävä, ha ha!

Mutta jouluostokset on vielä hoitamatta, joten uusi shoppailupäivä on odotettavissa! Voi harmi, hih!

2.12.2016

Häästressi - nyt se on täällä...

Jouluisesta fiiliksestä huolimatta hiljaa ja hyvin salakavalasti se sitten hiipi tähän meidänkin häihin valmistautuvaan asuntoon... Häästressi. Sekä päättämättömyys.

Olen usein hyvinkin kykenevä ja etevä tekemään niin nopeita ja vaikeita kuin pieniä että suuriakin päätöksiä, sen tiedän kyllä. Mutta toisinaan erehdyn luovuttamaan vallan sisälläni vellovalle krooniselle valinnan vaikeudelle, ja silloin se on menoa... Kamalinta tästä tämän hetkisestä tilanteesta tekee se, että tuo krooninen valinnan vaikeus pitää minua nyt pihtiotteessaan lujemmin kuin vielä koskaan reilun vuoden mittaisten hääsuunnitteluidemme aikana!

Selailen iltaisin netistä eri sivustoja etsien niin inspiraatiota kuin potentiaalisia hankintoja. Ja kyllähän niitä löytyy, ja paljon löytyykin! Mutta en millään saa tehtyä päätöstä, minkä niistä vaihtoehdoista valitsisin... Toisin sanoen siirrän jatkuvasti lähes kaikkien häitä koskevien päätösten tekoa, SILLÄ EN OLE VIELÄ VALMIS PÄÄTÖKSIIN!!! Ja minä niin rakastan suunnittelua... Oi että kuinka suunnatonta mielihyvää saan siitä, kun laadin erinäisiä huomioita pieneen salaiseen häävihkooni, tai kun käytän kynissäni värikoodeja kertomaan eri aihealueista, sekä liimailen erikokoisia ja -värisiä post it-lappuja sinne tänne merkiksi asioiden kiireellisyydestä tai hinnasta...

Suunnittelemisen voin kuitenkin helposti ohjata häiden jälkeen johonkin toiseen kohteeseen, sillä siihen kelpaavat oikein mainiosti niin syntymäpäivät, joulut, uudet vuodet, halloweenit, juhannukset ja niin edelleen! Mutta se päättämättömyys. Se on ihan oikea ongelma. Vaikka toki osaansa tästä päättämättömyyden ja etenemättömyyden tunteesta on kiittäminen myös tätä vuodenaikaa. Jokainen viikonloppu on jo lokakuusta vuoden loppuun saakka tykitetty täyteen toinen toistaan spektaakkelimaisempia kekkereitä, ja koska olen sitä lajia joka nauttii joka ikisistä mahdollisista kissan ristiäisistäkin en koskaan osaa sanoa menoilleni "ei". Mutta ei kai minun pakosti tarvitsekaan, vaikka kaikki menoissa vietetyt hetket ovatkin pois häiden suunnitteluajasta..? Onhan kai edelleen tärkeää muistaa myös elää sitä ihan oikeaa, tämän hetkistäkin elämää eikä ainoastaan niitä kahdeksan kuukauden päässä odottavia häitä!!!
Niinpä nyt pakotankin itseni sellaiseen moodiin, jossa päättämättömyys on vain vaihtoehtojen monipuolista huomioonottamista ja etenemättömyys kiireetöntä suunnittelusta nautiskelemista!

Vasta tammikuussa laitetaan sitten isompi suunnitteluvaihde päälle ja aletaan tosissaan häähommiin!
Nyt nautitaan joulusta! Ja okei, siinä OHELLA voi stressaamatta ihan hyvin miettiä myös hääasioita... mutta paino sanalla STRESSAAMATTA!

Mites muilla? 
Pukkaako kriisiä vai sujuuko kaikki aivan kuin tanssi? 

1.12.2016

Tervetuloa, joulukuu!

Kyllä tätä on odotettukin!!!
Ihan viime joulusta saakka!!!
Innostani huolimatta yritin parhaani mukaan malttaa mieleni ja hillitä sisälläni valloillaan olevaa joulumieltä tulvimasta yli äyräiden aina marraskuun ensimmäiseen päivään saakka. Tasan kuukausi sitten, tuon marraskuun ensimmäisen sitten koittaessa, annoin lopulta itselleni luvan virittäytyä jouluun 2016, ja nyt häipyvät ne vihoviimeisetkin estot, kun kalenteri kuukausien odotuksen jälkeen näyttää joulukuun 1. päivän olevan jälleen täällä!!!

Joulu on minulle ehdottomasti ja ilman epäilyksen häivää ihan vuoden parasta aikaa! Siihen kuuluu niin paljon kaikkea ihanaa, hauskaa, jännittävää ja haikeaa. Olemme viritelleet jo muutamat valot niin sisälle kuin uloskin, ja joulutähti odottaa asentamistaan keittiön ikkunaan, mutta vielä varaston uumenista löytyvistä joulukoristelaatikoista rysähtää se varsinainen joulu! Sitä rysähdystä odotellessa...

Ihanaa joulukuuta myös teille jokaiselle!!!