Jouluisesta fiiliksestä huolimatta hiljaa ja hyvin salakavalasti se sitten hiipi tähän meidänkin häihin valmistautuvaan asuntoon... Häästressi. Sekä päättämättömyys.
Olen usein hyvinkin kykenevä ja etevä tekemään niin nopeita ja vaikeita kuin pieniä että suuriakin päätöksiä, sen tiedän kyllä. Mutta toisinaan erehdyn luovuttamaan vallan sisälläni vellovalle krooniselle valinnan vaikeudelle, ja silloin se on menoa... Kamalinta tästä tämän hetkisestä tilanteesta tekee se, että tuo krooninen valinnan vaikeus pitää minua nyt pihtiotteessaan lujemmin kuin vielä koskaan reilun vuoden mittaisten hääsuunnitteluidemme aikana!
Selailen iltaisin netistä eri sivustoja etsien niin inspiraatiota kuin potentiaalisia hankintoja. Ja kyllähän niitä löytyy, ja paljon löytyykin! Mutta en millään saa tehtyä päätöstä, minkä niistä vaihtoehdoista valitsisin... Toisin sanoen siirrän jatkuvasti lähes kaikkien häitä koskevien päätösten tekoa, SILLÄ EN OLE VIELÄ VALMIS PÄÄTÖKSIIN!!! Ja minä niin rakastan suunnittelua... Oi että kuinka suunnatonta mielihyvää saan siitä, kun laadin erinäisiä huomioita pieneen salaiseen häävihkooni, tai kun käytän kynissäni värikoodeja kertomaan eri aihealueista, sekä liimailen erikokoisia ja -värisiä post it-lappuja sinne tänne merkiksi asioiden kiireellisyydestä tai hinnasta...
Suunnittelemisen voin kuitenkin helposti ohjata häiden jälkeen johonkin toiseen kohteeseen, sillä siihen kelpaavat oikein mainiosti niin syntymäpäivät, joulut, uudet vuodet, halloweenit, juhannukset ja niin edelleen! Mutta se päättämättömyys. Se on ihan oikea ongelma. Vaikka toki osaansa tästä päättämättömyyden ja etenemättömyyden tunteesta on kiittäminen myös tätä vuodenaikaa. Jokainen viikonloppu on jo lokakuusta vuoden loppuun saakka tykitetty täyteen toinen toistaan spektaakkelimaisempia kekkereitä, ja koska olen sitä lajia joka nauttii joka ikisistä mahdollisista kissan ristiäisistäkin en koskaan osaa sanoa menoilleni "ei". Mutta ei kai minun pakosti tarvitsekaan, vaikka kaikki menoissa vietetyt hetket ovatkin pois häiden suunnitteluajasta..? Onhan kai edelleen tärkeää muistaa myös elää sitä ihan oikeaa, tämän hetkistäkin elämää eikä ainoastaan niitä kahdeksan kuukauden päässä odottavia häitä!!!
Niinpä nyt pakotankin itseni sellaiseen moodiin, jossa päättämättömyys on vain vaihtoehtojen monipuolista huomioonottamista ja etenemättömyys kiireetöntä suunnittelusta nautiskelemista!
Vasta tammikuussa laitetaan sitten isompi suunnitteluvaihde päälle ja aletaan tosissaan häähommiin!
Nyt nautitaan joulusta! Ja okei, siinä OHELLA voi stressaamatta ihan hyvin miettiä myös hääasioita... mutta paino sanalla STRESSAAMATTA!
Mites muilla?
Pukkaako kriisiä vai sujuuko kaikki aivan kuin tanssi?
Haha tunnistan niin itseni tästä! Rakastan suunnittelua ja post it lappuja ja listoja mutta päätösten teko on ihan kamalaa.. Saatan hyvinkin vitkutella niin kauan ettei ole kuin yksi vaihtoehto :D Onneksi meillä on hyvä tiimi miehen kanssa siinä määrin että mä suunnittelen ja mies päättää!
VastaaPoistaEn ole ainoa, JES! :D
PoistaMutta vaikka tää päättämättömyys toisinaan siis jopa naurattaa, niin eihän se kyllä kovin suurta lystiäkään ole... mutta minkäs sitä muuttuvalle mielelleen mahtaa! :D
Ja teillä on kyllä hommat hyvin hallussa, kun työnjakokin on noin selvillä; sinä suunnittelet ja mies päättää! :) Toisinaan meilläkin tää saattaa toimia, mutta monesti Kristianilta on ihan yhtä vaikea saada mielipiteitä kuin minultakin, eli samassa suossa ollaan... :D Mitähän tästä vielä tulee... :D
Täällä kans yksi suunnittelua rakastava! :D mulla on kaksi kertaa meinannut tulla stressi, mutta kun oon tarttunut stressi-asiaa sarvista ja hoitanut heti alta pois, niin oon selvinnyt ilman. Stressi meinasi tulla mekosta, siihen auttoi kun lähdin liikkeeseen ihmettelemään (sieltä löytyikin sitte se minua odottanut mekko, vaikka piti käydä vain nimenomaan ihmettelemässä mekkoja...) ja toinen oli kutsut, mutta siihen auttoi kun soitin kaasolle ja otin mekon mukaan ja lähdin käymään, saatiin yhdessä mietittyä koko häiden kokonaisuutta katsellen sitä mekkoa. :D ja olen ollut itselleni armollinen, välillä on hetkiä että tuntuu ettei asiat etene mitenkään, joten olen antanut asioiden sitten olla. Eilen kyllä hoksasin että apua, nyt on joulukuu ja sitten on tammikuu.ja aikaa enää 7kk! Mutta kyllä tämä tästä, eilen tuli myös yksi kappale radiosta, joka sai minut tunteen valtaan ja tiesin että tää on se kappale, jonka haluan soivan, kun kävelen alttarille. <3
VastaaPoistaNo noinhan se varmaan pitäis tehdäkin, stressaavat asiat heti pois päiväjärjestyksestä niin stressi ei ehdi edes tulla! Mutta voi kun se vaan toimisi mullakin... :D Ja voi elämä, en edes uskalla aatella mitä tapahtuu kun mun oikeasti pitää osata valita se puku, the one and only!!! KÄÄK!!! Mutta kutsujen suunnittelu on onneksi jo sellasessa vaiheessa, että se ei ihan hirveästi mietitytä! :)
PoistaTuokin on todella hyvä pitää mielessä, että muistaa olla myös armollinen itselleen, jos suunnitelmat ei koko ajan etene... <3 Ja niin mää koen suurimman osan ajasta olleenikin, vaikka joskus jäänkin junnaamaan siihen ajatukseen ettei päättämisestä tule mitään...
Ja ihanaa, että löysit just sen oikean kappaleen, jonka soidessa haluat kävellä alttarille!!! <3 Se on mullekin tosi tärkeä asia, sen kappaleen tulee olla juuri oikea... <3