11394 päivää Niina Kuntsina.
1627,71 viikkoa.
374,32 kuukautta.
31,19 vuotta.
Niina Kuntsina.
Ei siis ihme, että sukunimen vaihtaminen saa toisinaan aikaan pelonsekaisiakin tunteita, niin ihana kuin itse syy nimenvaihdokseen onkin!
Viimeiset reilut kuusi vuotta olen haaveillut olevani Rouva Häkkinen ja harjoitellut kirjoittamaan allekirjoituksia uudella nimelläni, ja pakko myöntää, että ajan kuluessa olen saanut hiottua tuon allekirjoituksen jo aika hyväksi... Mutta miksi, oi miksi sitten nimen vaihtamisen tullessa ajankohtaiseksi minua hetkittäin surettaa luopua omasta nimestäni?!
Jos sukunimeni olisi perinteinen suomalainen nen-loppuinen nimi, en ehkä olisi missään vaiheessa kokenut minkäänlaista kriisiä koko nimenvaihdoksesta. Mutta koska todellisuudessa tämä nykyinen sukunimeni ei ole aivan tavanomaisimmasta päästä, kokee osa minusta uuden nimen ottamalla jossain määrin hylkääväni nimen, joka on ollut osa identiteettiäni kaikissa edellä mainituissa aikamääreissä, ja samalla kadottavani jopa myös osan itsestäni. Tai mistäpä sitä tietää, vaikka tuntemukseni olisivat toisinaan aivan samat vaikka tyttönimeni olisi Suomen yleisimmän sukunimen mukaisesti Korhonen, sillä osa identiteettiäni se olisi silti, yleisyydestään huolimatta! Silti, jostain syystä yhdistän nämä kriisituntemukset oman tyttönimeni suhteen vahvasti kuitenkin juuri siihen kuinka harvinainen nimi tuo vielä tämän hetkinen sukunimeni on.
Tiedän, tässä vaiheessa moni lukija miettii mielessään, miksi en sitten vain pitäisi omaa sukunimeäni, ja elelesi onnellisena elämääni loppuun saakka Rouva Häkkisenä, mutta kuitenkin omalla tyttönimelläni...
Koska sen ei vain kuulu mennä niin! Tahdon nimekseni Häkkinen!
Haluan olla Kuntsi, ja haluan olla Häkkinen!
Joten entäpä sitten niiden yhdistelmä!
Niina Kuntsi-Häkkinen...
"Kuntsi-Häkkisen Niina tässä, hei.." tai "laskun voi osoittaa Niina Kuntsi-Häkkiselle"... Apua.
Tai Niina Kuntsi ja Kristian Häkkinen-Kuntsi.
Tai Niina Kuntsi-Häkkinen ja Kristian Häkkinen-Kuntsi..?
Yhdistelmänimeä ei ole mahdollista saada kummallekin täysin samaa, joten vaikka sitä kautta kantaisimme myös toistemme sukunimeä, eli tavallaan yhteistä nimeä, olisimme kuitenkin eri nimisiä.
Avioliittolain mukaisesti aviopareilla on mahdollisuus vaihtaa yhteiseksi sukunimeksi jommankumman sukunimi joka tällä on naimattomana ollessaan ollut, mutta ei aiemmasta avioliitosta saatua nimeä. Aiempia avioliittoja ei meillä kummallakaan ole tätä nimisoppaa onneksi yhtään enempää sotkemassakaan, ja meidän vaihtoehtomme ovat tietystikin siis joko Häkkinen tai Kuntsi.
Niina ja Kristian Häkkinen.
Niina ja Kristian Kuntsi.
Kristian Kuntsi? Ei kuulosta minusta pahalta, mutta tässä kohtaa nousee esiin meidän molempien vanhanaikaisuus joissakin asioissa, eikä minun sukunimeni ottaminen saa oikein tulta alleen...
Onko vielä vaihtoehtoja?
No kokonaan, kummallekin uusi sukunimi.
Hieno vaihtoehto, mutta liian kaukana meidän kummankin vanhoillisista käsityksistä, joten ei tuhlata siihen enempää aikaa.
Tiedän kuitenkin muutaman pariskunnan, jossa kummatkin ovat ottaneet yhteisen, ei kummankaan oman sukunimen ja se ratkaisu on sopinut heille paremmin kuin muut vaihtoedot! Tarkoitan vain sitä, että se ei ole meidän tyyliämme, joten meidän on etsittävä ratkaisumme muista vaihtoehdoista...
Niinpä vaihtoehtoni ovat tässä, ja eniten niistä kannatusta saavat Niina Häkkinen tai Niina Kuntsi-Häkkinen. Muut vaihtoehdot ovat out of the question. Vai ovatko?
Haluan tietää mitä mieltä SINÄ olet!
Rullaile itsesi sivun yläreunaan, ja oikeasta kulmasta löydät KYSELYN.
Klikkaa minkä vaihtoehdon sinä minun sijassani valitsisit, ja katsotaan onko enemmistön mielipide se, johon minä päädyin!
Ei muuta kuin klikkailemisiin!
I feel you! :--D
VastaaPoistaMe ollaan miehen kanssa molemmat tietyllä tavalla tosi vanhanaikaisia ja musta olis tuntunut henkilökohtaisesti tosi tossuttavalta, että Charles olis ottanut mun sukunimen. Ehkä jotain stereotypioita siitä ainoasta pariskunnasta, jonka tunnen / tiedän näin tehneen - ja siinä pariskunnassa nainen on niin niskan päällä ettei tosikaan... Joka tapauksessa, se vaihtoehto ei ollut ollenkaan meitä. Yhdistelmäsukunimi kahdesta erikielisestä nimestä taas olisi ollut ihan silkkaa kidutusta - se olis kuulostanutkin typerältä, eikä kukaan ikinä olis osannut kirjoittaa sitä oikein :---D
Vaihtoehdoiksi jäi meilläkin siis se, että molemmat pitää omat nimensä tai sitten mä vaihdan sukunimeäni. Meille molemmille oli tosi tärkeää, että ollaan yksi yhtenäinen "yksikkö" - niinpä musta sitten tuli Buchanan. Mulla on vieläkin, melkein 2 vuoden jälkeen, ikävä omaa tyttönimeäni (Roimola) aina satunnaisesti, pakko myöntää. Meitä oli kaikkiaan Suomessa n. 80, niin suht harvinainen nimi mulla myös :-D Tosin pientä balanssia toi kylläkin se, että kun me mentiin naimisiin, niin siitä heti seuraavana päivänä naapurin sukulaispoika meni oman tyttöystävänsä kanssa naimisiin, ja niin oli meidän suvussa taas yhtä monta Roimolaa, kuin pari päivää takaperinkin... :-D
Mutta joo - tää oli tosiaan meidän ratkaisumme tässä asiassa. Kertaakaan en oo katunut sitä, että vaihdoin sukunimeni - musta on ihana voida olla sitä samaa, pientä yksikköä maailman parhaan tyypin kanssa, ja jotenkin mulla se vaan kuului ihan kyseenalaistamattomana osana naimisiinmenoa! :)
Ihanaa & rentouttavaa viikonloppua! <3
Juurikin näin, eli erittäin tutulta kuulostaa! :D
PoistaYhteinen sukunimi on oltava, mutta minun sukunimi ei siihen hommaan käy ja yhdistelmänimikin hiertää... :D Mutta nyt kun se viimeinenkin epäröinti tulevasta sukunimestä on selätetty alkaa Niina Häkkinen kuulostaa aikaerityisen hyvältä!!! <3 Ja pääasia että saadaan olla tuota nimenomaista samaa "yksikköä"! <3 :)
Moikka! Halusin vain vinkata sinulle, että Vuoden Hääblogi 2017 -kilpailu on alkanut! :) https://lovemedo.fi/page/vuoden-haeaeblogi-2017
VastaaPoistaTerkuin Jenni / Love me do