sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Harmillinen takaisku

"Tällä hetkellä olen, kuten arvata saattaa, intoa täynnä kuin ilmapallo, joten ehkä parempi päättää kirjoittelut tähän ja lähteä purkamaan ylimääräistä energiaa salibandykaukaloon! Jospa kunnon rääkin jälkeen unikin tulisi helpommin eikä yö menisi jännittäessä, aivan kokonaan ainakaan... ❤️".
Näihin sanoihin päättyi edellinen postaus, ja tiedättekö mikä olikaan innon, ylimääräisen energian ja rääkin yhdistelmä ja lopputulos:

TADAA! 


Että ei ihan putkeen. Onneksi murtumaa ei ole, vaikka vääntymähetkellä kuuluneen kamalan paukahduksen vuoksi sitä ei lainkaan voitu pitää poissuljettuna vaihtoehtona. Revähdys / repeämä nilkasta kuitenkin löytyy, joten lääkärin suosituksesta edessä olisi 2:n kuukauden mittainen tauko salibandykaukaloista. Mitä luulette, maltanko pysytellä poissa noin kauan? En minäkään usko. Toki tiedostan sen, että paranemisaikaa nilkka tarvitsee, ja mitä kauemmin annan sen lepäytyä ilman salibandylle ominaisille äkkiliikkeille ja nilkan vääntymisille altistamista, sen paremmin se palautuu normaaliksi. Mutta edessä on jälleen kotiturnaus, johon on aikaa noin kolme viikkoa. Aion malttaa olla astumatta kaukaloon seuraavat kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen tarkoituksena on lähteä rauhallisella teholla testaamaan miltä nilkka tuntuu, haaveissa päästä pelaamaan kotiyleisön edessä, viimeistä kertaa tällä kaudella. Onhan kaksi viikkoa huomattavasti vähemmän lepoa kuin lääkärin määräämät 2 kuukautta, mutta kaksi viikkoa puolestaan on huomattavasti enemmän kuin 2 päivää. Kaikki on suhteellista! Lisäksi puolustelen tätä "taktiikkaa" itselleni sillä faktalla, että viime lokakuussa toinen nilkkani vääntyi aivan samalla tavalla, ja silloinkin edessä oli juuri kotiturnaus. Pelasin turnauksen nilkkatuen ja särkylääkkeen kanssa ilman suurempia ongelmia, ja aikaa nilkan vääntymisen ja turnauksen välillä oli vain 4 päivää... Tahdolla on suuri merkitys, ja ehkä myös jokin parantava voima, hah!

Mutta. Ainakin se kaksi viikkoa pakollista treenitaukoa tähän väliin tulee, enkä missään nimessä halua ottaa suuria takapakkeja tähän mennessä niin hyvin edenneen häädieettini kanssa. Näin ollen päätin korvata pannassa olevat salibandyn ja juoksemisen muulla liikunnalla, ja sohvalla itkemiset, donitsiöverit sekä turhanpäiväiset voivottelut nilkan voinnista saavat jäädä, sillä huomenna alkaa

30 DAY FLAT ABS CHALLENGE! 


30 DAY FLAT ABS CHALLENGE on Cassey Hon suunnittelema ohjelma, jossa liikkeet lisääntyvät ja toistomäärät kasvavat haasteen edetessä. Lisäksi joka päivän kohdalla olevat vesilasit muistuttavat siitä määrästä, kuinka paljon vettä VÄHINTÄÄN päivän aikana tulee juoda. 

Tämä haaste starttaa siis huomenna! Samalla haluan haastaa myös SUT mukaan tähän 30:n päivän (vatsa)rutistukseen, joten otapa haaste vastaan ja käy tsekkaamassa Casseyn blogista (tästä linkistä) tarkemmat video-ohjeet jokaisen liikkeen tekemiseen, jolloin tietämättömyyskään ei voi olla esteenä haasteeseen tarttumiseen! We can do it, ha! 

Ps. Torstainen pukusovitus oli täysi floppi, mutta ei negatiivista ilman positiivista: lauantaina löytyi mun unelmien vihkisormus, iiiik! ❤️

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Alle 200 päivää häihin!

A-PU-A!!! Kuinka tässä näin kävi?!?! Mihin katosi se kaikki aika, jota oli aivan tuhlattavaksi asti?!?!
Päivät kuluvat nopeammin kuin osasin kuvitellakaan, mutta samalla tämä hääintoni vain kasvaa päivä päivältä ja hetki hetkeltä!

Se tapahtuu oikeasti, me menemme naimisiin! 

Aina vain entistä todellisempaa tästä kaikesta tekee se, että konkreettisia tekoja häiden eteen tehdään koko ajan kiihtyvämmällä tahdilla, ja päätöksiä on lyötävä lukkoon. Kirjoittelin aiemmin Projekti: Täydellisen hääpuvun metsästys -postauksessani lähteväni helmikuun alussa etsimään itselleni Sitä Oikeaa, mutta kuten mekin olemme saaneet huomata suunnitelmat muuttuvat ja muokkautuvat jatkuvasti. Niinpä hups vaan, ja tämä morsian kurvaakin jo heti huomenna välittömästi töiden jälkeen kohti Jyväskylää ja Sokos hotel Alexandraa, sillä siellä niitä pukuja tarjoillaan! Mitäpä jos ja oi jospa Se Oikea löytyisikin niin läheltä, Jyväskylästä starttaavalta morsiuspukujen outlet-kiertueelta!!!

Tällä hetkellä olen, kuten arvata saattaa, intoa täynnä kuin ilmapallo, joten ehkä parempi päättää kirjoittelut tähän ja lähteä purkamaan ylimääräistä energiaa salibandykaukaloon! Jospa kunnon rääkin jälkeen unikin tulisi helpommin eikä yö menisi jännittäessä, aivan kokonaan ainakaan... ❤️


Ps. Eilen järjestettiin muuten kaasokomppanian ensimmäinen virallinen kokoontuminen, jeij! ❤️

perjantai 20. tammikuuta 2017

Hääkukat - panosta vai pihistä?

Selailet pinterestiä ja etsit inspiraatiota häiden koristeluihin. Eteesi tulee aina vain upeampia ja upeampia kuvia, joissa juhlapaikat uivat kukkameressä ja pöydät notkuvat toinen toistaan kauniimpia kukka-asetelmia. On kukkia maljakoissa. Kukkia lyhdyissä. Kukkia verhoissa ja kukkia katossa. Kukkia siellä, kukkia täällä! Intoa puhkuen pinnaat ne kaikki talteen, ja olet onnesi kukkuloilla ajatellessasi kuinka kauniilta juuri teidän juhlapaikkanne näyttää tällaisen kukkapaljouden alla... Kuulostaako lainkaan tutulta? Jos kuulostaa, luon sinuun juuri tällä hetkellä ymmärtävän katseen, mutta jos ei, niin ei hätää, onneksi tiedän ainakin muutaman morsiamen, jotka ovat samassa pulassa, joten en ole yksin!

Aina häitä järjestettäessä jossain kohtaa nousee esiin se vaihe, kun on aika puhua häiden panosta ja pihistä -kohteista. Silloin tehdään päätöksiä siitä mihin osa-alueeseen tai yksityiskohtaan kukin pari haluaa käyttää varojaan ja energioitaan, ja mitkä ovat pareille ei niin tärkeitä kohteita, joiden suhteen on mahdollista joustaa. Nyt tahtoisin tietää mitä ajattelette kukista? Panostatteko vai pihistättekö?

Me panostamme, mutta omalla tavallamme! Noin yleisesti ottaen kukkiin panostamiseen liitetään aidot kukat ja floristin suunnittelemat ja toteuttamat pöytäkoristeet, sekä tietysti kukkien paljous. Pihistäminen puolestaan tarkoittaa määrällisesti vähemmän, sekä huonolaatuisempia kukkia. Ja huonolaatuisemmilla kukilla tarkoitetaan yleensä kestokukkia. Vaikka oikeastaan aihetta tässä pohtiessani en edes ymmärrä miksi kestokukkia pidetään halpoina, sillä ainakin Suomessa niiden hinnat voivat olla aika päätä huimaavia. Mutta olipa todellisuus sitten mitä tahansa meidän häissämme kukkiin panostetaan, ja ne panostettavat kukat ovat kestokukkia.

Mutta miksi?


Koska kestokukat ovat kauniita! Ja ne kestävät, hah!


Lisksi häihimme on kutsuttu useampia niin astmasta kuin eri allergioistakin kärsiviä ihmisiä (morsian mukaan lukien!) ja haluamme ottaa varman päälle. Olisi nimittäin erittäin ikävää jos joku vieraistamme joutuisi poistumaan aiemmin vain siksi, että aidot kukat saavat hengen pihisemään tai silmät kutisemaan ja nenän vuotamaan.

Kestokukkien kanssa ei luonnollisesti myöskään tarvitse huolehtia mistään, sillä ne pysyvät aina upeina lämpötilasta ja hoivasta ja huolenpidosta huolimatta. Vaikka toki oma hommansa on myös siinä, että kestokukat saadaan sitten käyttöhetkellä säilytyksen jäljiltä "oiottua" kauniiksi, niin ehkäpä tuo ongelma ei ole liian suuri voitettavaksi!

Kestokukkia on varastoituina minun vaatehuoneeni sopukoissa jo useampia pieniä kimppuja, mutta lisää kopsahtelee postilaatikkoon harva se päivä! I-ha-naa!!!




Kuinka teillä tehdään (tai tehtiin) kukkien kanssa, panostetaanko vai pihistetäänkö? 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Projekti: Täydellisen hääpuvun metsästys

211 päivää häihin, eli aika aloittaa projekti: Täydellisen hääpuvun metsästys!

Tämä täydellisen hääpuvun metsästys alkaa virallisesti lauantaina helmikuun 4. päivä, kun minä ja osa kaasoistani lähdemme tarkistamaan Jyväskylän hääpukuliikkeiden tarjontaa. En halua odottaa reissulta liikoja, mutta toivon että tuon kierroksen jälkeen selvillä olisi edes se, minkä mallinen puku minulla on etsinnässä! Ja toki saahan SE pukukin löytyä, en pistä vastaan, mutta alati enenemissä määrin esiintyvästä pikkutarkkuudesta johtuen luulen, että tästä etsinnästä on tulossa pitkä, ja jos ei ihan piinallinen, niin voimia kuluttava ainakin!

Mutta jos se puku tosiaan ei löydy sillä ensimmäisellä katselukierroksella, mistä sitä sitten etsitään? 

Yksi parhaista vaihtoehdoista on lähteä toiseen, hieman suurempaan kaupunkiin etsimään toisten hääpukuliikkeiden tarjonnasta. Tampere tai Helsinki esimerkiksi kuulostavat hyviltä vaihtoehdoilta. Pukujen hinnat ovat Suomessa vain melkoisen kalliit, vaikka tietysti hintakin riippuu ihan siitä millaisen puvun haluat. Mutta positiivista on se, että täältä löytyy myös minun hieman ronkelimpaan makuuni käyviä hienoja pukuja, niin uusina kuin käytettyinäkin! 

Käytetyistä puvuista puheenollen; mitä mieltä olette sellaisen ostamisesta? Facebookin hääkirppissivut ovat täynnä myytäviä, useimmiten kertaalleen käytettyjä pukuja, joiden seasta voisi varmastikin tehdä löytöjä! Ja mikä parasta, hinnat kertaalleen käytetyissä puvuissa eivät ole päätä huimaavia! Yleensä nämä puvut ovat heti käytön jälkeen pesetettyjä ja tahrattomia, mutta toisinaan myynti-ilmoituksissa mainitaan laahuksen sisäpuolella oleva tahra tai alimman tyllikerroksen kolmen senttimetrin mittainen repeämä. Mutta mitä sitten? Ei minun pukuani ainakaan kukaan muu kuin Kristian ja kaasot pääse niin läheltä tiirailemaan, että pieni tahra tai repeämä sen pilaisi. Valittettavasti tähän mennessä näiltä facebookin kirppareilta en vaan kuitenkaan ole mieluistani pukua vielä onnistunut löytämään, mutta mikäli sellainen vastaan tulisi olisin valmis puvun jopa ostamaan! 

Entäpä ulkomaat? Olen lukemattomat illat selannut erimaalaisia nettisivuja, joissa myydään käytettyjä hääpukuja. Hyviä esimerkkejä ovat PreOwned Wedding DressesTradesyNearly newlywed ja Still white. Näillä nettisivustoilla yksityiset myyjät myyvät käyttämiään hääpukuja, ja osa myyjistä hyväksyy myös ulkomaiset ostotarjoukset. Oman vaikeutensa etsintään tuo toki se, että ulkomaille toimitettavien pukujen löytäminen tuhansien pukujen joukosta voi olla hieman rasittavaa, ja nyt puhuu kokemuksen syvä rintaääni! Tarjolla on todellakin siis valtava määrä toinen toistaan upeampia pukuja ja vielä järkihintaan, mutta ulkomailta tilattaessa on muistettava ottaa huomioon se, että toimituskulut voivat nousta yllättävän suuriksi, ja riippuen maasta josta puku tilataan voivat myös tullimaksut olla huomattavat. Itse puvun maksu hoituu yleensä Paypalin kautta, joka toki sekään ei kuitenkaan aivan aukottoman turvallinen maksutapa ole. 

Asia täysin erikseen ovat vielä kiinalaiset palveluntarjoajat, jotka mittatilaustyönä tekevät sinulle haluamasi puvun. Hinta on alhainen, mutta riskit saattavat olla korkeat. Toisinaan tilaus onnistuu, toisinaan ei, jolloin hääpuvun ostaminen on melkoista arpapeliä, mutta sitähän se on myös käytettyjä pukuja ostaessa, varsinkin netin välityksellä! Suosittuja kiinalaisia sivustoja ovat esimerkiksi Dressilyme, Light in a box ja JJ'sHouse. Kiina-pukuihin liittyen voidaan keskustella myös eettisestä näkökulmasta, mutta se ei ole tämän blogitekstini tarkoitus samoin kuin ei myöskään ottaa kantaa siihen onko halvemman puvun tilaaminen oikein vai väärin. Mikä minä olisin muiden valintoja arvostelemaan, joten kukin hankkikoon hääpukunsa niin kuin tahtoo. 

Mutta. Suomesta puvun saisi siis riskittömästi kalliimmalla, ja ulkomailta joko käytettynä ostamalla tai teettämällä halvemmalla, mutta riskirikkaampana. Niinpä jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole mieleisesi ratkaisu, ota laiva alle ja lähde Tallinnaan! Ei tarvitse mennä kauaksi, matkailu avartaa, eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi ei matkasta eikä puvusta, jollet ole ostamassa merkkipukua, jolloin hinnat ovatkin ilmeisesti melkoisen samat Suomen hintojen kanssa. 

Mutta onko puku pakko ostaa? Voihan sen vuokratakin. Vaan puvun vuokraaminen on minulle aivan ehdoton ei. Sinällään hirmuisen hassua, että syyni tähän on se, etten halua pukua jossa kymmenet morsiamet ovat menneet naimisiin, mutta silti olisin valmis ostamaan puvun, joka on kertaalleen käytetty. Tutkimattomat ovat naisten aivoitukset, mutta ehkä yksi morsian on vähemmän kuin 10. Ja onhan se. 

Vaihtoehtoja on siis jo tässä vaiheessa sen täydellisen puvun löytämistä niin paljon, että ihan päätä pyörryttää. Lisäksi aikaa minulla ei ole enää hukattavaksi, ja nyt on ryhdyttävä tositoimiin! Potentiaalisia pukuja löytyy paljon, mutta nyt on valintojen aika, ja päätöksiä on alettava syntyä ennenkö on liian myöhäistä! (Kuulostaapa dramaattiselta...) Puvussa pitää olla kokoa, mutta ei liikaa. Sen on oltava naisellinen, romanttinen ja silti myös leikkisä ja tyylikäs. Siinä on oltava sitä jotain. Joten vapiskaa, Jyväskylän hääpukuliikkeiden henkilökunta, pian minä ja kaasoni saavumme! 

kuva 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Häädieetti - lipsumisen aikakausi on ohi (heti huomenna)

Suklaata, suklaata ja suklaata.
Siinä noin 75% mun viime aikojen ravinnosta.
Mutta uskokaapa vaan, vaaka näyttää siitä huolimatta aina vaan pienempiä lukemia!

Edellisistä häädieettikuulumisista on aikaa 12 viikkoa. Kuluneen vuoden viimeiset viikot sekä uuden vuoden ensimmäiset päivät olivat aika kiireiset ja kiireiden lisäksi aikaa kului paljon jalkakipuja parannellen ja sängynpohjalla sairastaen, ja tulipa tietoomme suru-uutisiakin. Niinpä liikunta, terveellinen ruokavalio ja minä emme kulkeneet loppu vuotta emmekä vuoden 2017 ensimmäisiä päiviä ihan niin tiiviisti yhdessä kuin syksymmällä, mutta toiveissani on, että asiat muuttuisivat nyt kun viimein alan saada itseni sairasteluiden jäljiltä takaisin kuntoon, ja hiljakseen elämän muutenkin alkaessa palailla takaisin normaalimpaan rytmiinsä.


Mutta vaikka viimeiset 12 viikkoa ovat tosiaan olleet suurta lipsumisen aikakautta suklaineen kaikkineen näyttää vaaka todellakin pienempiä lukemia kuin aiemmin. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Pääasia kai on että numerot ovat pienemmät eivätkä samat tai suuremmat! Tällä hetkellä pudotettujen kilojen määrä on yhteensä 15. Joku aika sitten siirsimme urheiluseuramme kahvakuulia ja painoja paikasta A paikkaan B, ja siinä niitä 6:n kilon kuulia edestakaisin kantaessani hihittelin itsekseni kuinka hassua ajatella kantaneensa niin suurta kilomäärää matkassaan niin monta vuotta, kun käsissä kannettuina ne tuntuivat paljon raskaammilta...


Mutta nuo sieltä täältä ympäri kroppaa kadonneet 15 kiloa tarkoittavat keventyneen mielen ja olemuksen lisäksi myös sitä, että mahdunpa nykyään vuosia sitten ostettuun "motivaatio-mekkoonikin"!!!  (Ja niin  mulla on taas hyvä syy ostaa uusi mekkouudeksi motivaatioksi, ha haa! Vasemmanpuoleinen kuva on muuten otettu vastikään juhlittujen kaasoni häiden jälkimainingeissa ❤️)

 

Mutta. Viime viikkojen tehottomuudesta huolimatta tavoitteita kohti siis kuitenkin edetään. Matkaa mielikuvissani asettamaani hyväksyttävään hääkuntoon on tosin vielä jäljellä, joten noin 10 kiloa olisi tarkoitus vielä saada irti tästä kropasta... Positiivisuus kunniaan: yli puolenvälin siis ollaan, wohoo!