Niinpä niin. Tällaisten asioiden äärellä ovat viime päivien hääaiheiset pohdinnat siis pyörineet. Kun erilaisia mahdollisuuksia niin kaikenlaisten vapautettavien samoin kuten myös päälle heitettävienkin vaihtoehtojen suhteen alkoi olla aivan liikaa, tuntui asian läpikotainen pohtiminen blogissa olevan paikallaan! Joten - mitä tapahtuu, kun me astelemme kirkon ovista vastavihittyinä?
Perhosten vapauttaminen voisi olla aika suloinen vaihtoehto - jos en pelkäisi niitä niin paljon. Luit oikein. Pelkään perhosia. Tai ehkä en välttämättä sitä aivan suoranaiseksi peloksi nimittäisi, mutta en vain pidä eläimistä joilla on pitkiä taittuvia ja karvaisia raajoja. Vaikkakin nyt välittömästi tarkemmin ajateltuna selitykseni ontuu ja pahasti sillä rakastan esimerkiksi kissoja ja koiria joilla myös on pitkiä, taittuvia, karvaisia raajoja, mutta fakta on kuitenkin se, että kauempaa ihasteltuina perhoset ovat minusta äärimmäisen kauniita ja suloisia, mutta en tiedä voisinko koskea sellaiseen kiljumatta ja kirkumatta. Ja kiljuva, kirkuva morsian..? Ei kovin kaunis ajatus. Hylätään. Seuraava!
Kyyhkyt ovat varsinainen lapsuudenaikojeni ultimaattinen häähaave. Yksi minun ehdottomista lempileluistani oli valkoinen morsian-poni, jolla oli upea kimalteleva harja ja pitkä häntä, sekä merkkinään kaksi vaaleanviolettia kyyhkystä jotka pitelivät sinivihreää nauhaa, jonka varassa roikkui kaksi kultaista sormusta. Poni sai nimekseen - yllätys, yllätys -Kyyhkynen. Ja voin kertoa, että se poni jos joku meni monta kertaa naimisiin!!! Useammin kuin Kauniiden ja Rohkeiden Brooke ja Ridge yhteensä!!!!! Ja usein Kyyhkysen häissä ilmoille vapautettiin kuvitteellinen kyyhkyspari, jotka olivat eräänlainen symboli ponien vastasinetöidystä ikuisesta rakkaudesta... Oih ja voih niitä muistoja! Juuri näiden pikku-Niinan häähaaveiden vuoksi hetken aivan vakavissani mietin vaihtoehtoa, jossa me kirkon portailla vapauttaisimme kaksi valkoista kyyhkystä kirkkaan siniselle taivaalle, ja hetken ne kaartelisivat yllämme, kunnes viimein katoaisivat taivaanrantaan. Kaunista, eikö totta..? Ja ehkä myös hieman korniakin..? Muttei lainkaan meidän tyylistämme. Mikäli näitä meidän häitämme suunnittelisi nyt se pikku-Niina voisi kyyhkyset ollakin se meidän valintamme, ja voisipa myös moni muukin asia olla aikalailla toisin, mutta nyt toteamme, että on parempi jättää kyyhkysten vapauttelu muille ja etsiä se vaihtoehto, joka on aikuisen Niinan, ja myös Kristianin näköinen, meidän molempien näköinen, yhteinen ratkaisu.
Postauksen alun listalla siis eteenpäin! Pulut? Öh. No ei varmasti. Ampiaiset? Argh! Vielä vähemmän. Vangit? Vihoviimeinen vaihtoehto! The Kraken? Se voisi olla mielenkiintoista... Vaan löytyisikö silti vielä jotain muuta?
Nämä upeat lyhdyt ovat aivan uskomattoman kaunis näky, varsinkin jos miettii lämmintä ja pimeää elokuista iltaa... Harmi vaan, että Suomessa nämä(kin) ovat kiellettyjä, joten haaveilu on turhaa ja se siitä vaihtoehdosta. Damn you Pinterest, joka tällaisia haaveita meille syötät!
No ilmapallot puolestaan ovat minun mielestäni hauska ja aika herttainenkin idea, joka voisi sopia myös meillekin. Vaan silti siinäkin jokin pistää vastaan - ja niinpä valintamme suuntautuu muihin vaihtoehtoihin. Ja kyllä, olisihan se aika kiusallista olla osallisena roskaamassa luontoa, vaikka biohajoavista palloista olisikin kyse.
Confetti? Lukuisia värivaihtoehtoja, muotoja, materiaaleja... Voisi sanoa, että varmasti jokaisiin häihin sopivaa confettia olisi tarjolla! Lisäksi myös hauskaa ja leikkisää, mutta turhan sotkuista. Mietin vain kuka haluaisi jäädä siivoamaan sotkua enää siinä vaiheessa, kun olisi jo aika siirtyä juhlapaikalle..? Ja juuri nyt näen itseni jo sieluni silmin rikkaimurit molemmissa käsissä imuroimassa kirkon pihaa puhtaaksi vieraiden odottaessa juhlapaikalla... Hah hah, ehkä voin siis suosiolla unohtaa myös tämän vaihtoehdon!
Vaan entä saippuakuplat sitten? Hempeä ja ihana idea, mutta valitettavasti vain niin liian monissa häissä itse koettu. Niinpä etsintä jatkuu, sillä niinpä tämäkään ei ole etsimämme ratkaisu.
Mutta kukat - kuinka ihmeessä en ole tullut ajatelleeksi tätä aiemmin?! Sillä jos tarkemmin miettii ei luonnonkukkia keräämällä ja heittämällä ensinnäkään paljoa joudu köyhtymään, sekä lisäksi ne ovat mielettömän kauniita eivätkä tosiaankaan edes roskaa luontoa! Minun top 5-listallani näissä vaihtoehdoissa, ehdottomasti!
Kukkien terälehdet olisi myös hyvin monipuolinen vaihtoehto, mutta ehkä sekin minun näkökulmastani liian useissa häissä nähty, joten upeudestaan huolimatta ei päädy meidän häihimme.
Vaan entäpä pelkät lehdet sitten? Ihanan luonnollista! Mutta ei vieläkään ihan meitä...
Höyhenet voisivat myös olla hauska vaihtoehto, mutta jostain syystä miellän höyhenet enemmänkin kahden keskisten potrettikuvien rekvisiitaksi, tai hääaamun hypitään-kaasojen-kanssa-sängyllä-höyhentyynyjä-repien-kun-meillä-on-liikaa-ylimääräistä-aikaa-tyyppiseksi jutuksi...
No nämä - nimittäin hääviirit! Mitä mainioin valinta parille, joka ei halua vapauttaa mitään, eikä liioin myöskään tulevan heitetyksi millään! Hääviirit vain liehuvat ilmassa juhlistaen tuoretta hääparia, kunhan kaikki muistavat pitää viireistään kiinni, hahaa! Jos huonoja vitsejä ei oteta huomioon ovat nämä viirit oikeastikin mielestäni todella hauska vaihtoehto! Tekstin voi päättää itse, jolloin siitä saa juuri niin itselle räätälöidyn kuin haluaa! Kuinka ihanaa!
Ah aina niin ihana glitter? Kaunista kuvissa, mutta todellisuus? Enpä taida haluta kimaltaa koko loppupäivää...
Kunniakuja? Onko tämä muuten joku meidän suomalaisten oma outous..?! Ulkomaalaisilta hääsivustoilta etsiessä HYVIN harvassa nimittäin tulee mitään lähellekään tämän tapaista vastaan! En tiedä, mutta hirveän hauskaa tämä ainakin on... ja entistä enemmän naurattaa, kun mietin mistä meidän kunniakuja olisikaan tehty - mistäs muusta kuin salibandymailoista ja bemarin osista!
No, kulkusten heleä sointi, entäpä se sitten..? Voisi kuulostaa ihanalta, mutta ideaa voisi kehittää, ja viedä vielä aavistuksen pidemmälle...
Niinpä meidän poistuessamme kirkosta tullaan kirkon pihamaalla näkemään muutama tällainen ihanuus kuin huiskuviiri!!!!! Mutta nämä viirit ovat tarkoitettu lähinnä lapsille, ja aikuisille varaamme "jotain aivan muuta"...
...nimittäin olkoonkin ihania erilaisia vaihtoehtoja vaikka millä mitoin, me valitsimme sen meille ainoan ja oikean vaihtoehdon, riisin.
Blogin alkutaipaleella pohdin suomalaisia hääperinteitä, sekä sitä mitä näistä perinteistä mahdollisesti myös meidän häissämme nähdään. Tämä postaus oli nimeltään Meidän häät, meidän hääperinteet. Tässä tekstissä kerroin, kuinka riisisateen keskellä, vastavihittyinä, sulhasen käsi kädessäni on ollut yksi suurimpia häähaaveitani ollessani pieni omista häistänsä haaveileva tyttö. Tuo mielikuva on mielessäni edelleen niin vahva ja tunnetta täynnä, etten voi sivuuttaa sitä vaikka kuinka löytäisin myös muita suurenmoisia ja kauniita vaihtoehtoja riisin heittämisen tilalle. Toiset hääperinteet huutavat meitä rikomaan rajoja ja perinteitä, mutta tämä - tämä on se, joka tekee meille häistä Häät, isolla alkukirjaimella. Tämä on se, mitä me haluamme, ja onneksi olemme tässä asiassa juuri sopivan yksimielisiä, ja aivan yhtä vanhanaikaisia ❤️
Meidän häissä tullaan kans heittämään riisiä. :) Oon niin onnellinen, että se on mahdollista meidän kirkossa kun jotkut kuulemma kieltää riisin heiton.
VastaaPoistaTuo on ihan totta, että todella monet kirkot on kieltäneet riisin heiton, ja vaikka ne syyt sen taustalla toisaalta ymmärränkin on se silti sääli. Mutta onneksi meidän, ja teidän, kirkko antaa meidän vielä nauttia riisisateesta!!! <3
Poista