En muista koska olisin vuoden sisään sairastanut näin paljon kuin tämän kuluneen vuoden aikana.
Tämä tällä hetkellä päällä oleva flunssa alkoi viikko sitten torstaiaamuna, ja siitä seuraavat kolme päivää kurkkuni tuntui karhealta ja toisinaan sain myös pieniä vilunväristyksiä selväksi merkiksi siitä, että kroppani taistelee jonkinlaista tautia vastaan. Mutta ei se olisi ollut ensimmäinen kerta kun tauti jää matkasta kun painaa vaan kaasua ja pienistä oireista huolimatta jatkaa arkea eteenpäin, ja siksi en oireista kummemin piitannut vaan varhain lauantaiaamuna pakkasin viimeistä kertaa tälle kaudelle sisäpelikengät, juomapullot, peliasuni sekä mailat, ja lähdin pelaamaan salibandykautemme päätösturnausta - viimeistä peliäni Kuntsina.
En kokenut oloani yhtään tavallisesta poikkeavaksi kummankaan pelin tai niiden välisenä aikana, tosin nilkkani vuoksi kropassani vaikutti 600mg buranaa. Illalla istuimme joukkueemme kesken iltaa yhdessä, eikä oloni tuolloinkaan ollut lainkaan sen kummallisempi, edelleen pieniä oireiden poikasia vain. Vaan sunnuntaiaamuna ei tarvinnut enää miettiä olenko flunssassa vai en. Olisi ollut hirveän helppo syyttää jyrän alle jääneestä olosta krapulaa, mutta en juonut illan aikana niin montaa juomaa, että krapula olisi ollut edes mahdollinen. Lisäksi alkuun kuvittelin että oloni iltaa kohti vielä ehtisi parantumaan, mutta niin vain jälleen kerran minun oli pakko myöntää, että olin liian sairas tekemään muuta kuin kaatumaan sängyn pohjalle.
En ole tottunut tällaiseen sairastamiseen. En flunssaan, en mihinkään. Eräässä aikaisemmassa työpaikassani esimerkiksi jylläsi niin raju norovirus että koko paikka jouduttiin desinfioimaan, mutta minä olin yksi kolmesta työntekijästä joihin se virus ei missään vaiheessa tarttunut. Minulla on hyvä vastustuskyky! Mutta jostain syystä kaikki taudit tuntuvat tartuvan minuun nyt magneetin tavoin...
Mutta mikä tässä vuodessa on sitten toisin?
Kröhöm. Häät, ehkä. Ja se pieni hääjärjestelyissä eteenpäin potkiva stressi, joka toisinaan äityy suuremmaksi kuin on tarkoitus, mutta jonka koen kuitenkin saavani helposti hallintaan. Häiden ohella oman lisänsä soppaan heittävät toinen toistaan seuraavat tapahtumat ja kokoukset, työ, joukkuevoimistelu, salibandy ja ihmissuhteiden ylläpitäminen. Pieninä määrinä stressi antaa boostia ja parantaa suorituskykyä, mutta liian suureksi kasvaneena se mitä ilmeisimmin lisää todennäköisyyttä sairastua flunssaan. Lisäksi erään tutkimuksen mukaan alle seitsemän tunnin yöunet kolminkertaistavat flunssaan sairastumisen riskin. Olisiko tässä yhtälössä kenties syy minun räjähdysmäisesti lisääntyneille flunssakierteilleni..?
Summa summarum: stressikertoimet minimiin ja yöunen laatu ja pituus kohdilleen, jospa tällä reseptillä vanha tuttu vastustuskykyinen Niina saadaan kaivettua taas esiin!
Ja kadonnut makuaistikin pikkuhiljaa palautettua...
