Niinan polttarit osa 1/3

Lauantaiaamuna 29.7. klo 8.00 uuraislaisessa paritaloasunnossa pärähtää soimaan iPhoneen ajastettu herätys. Kahden viikon kuluttua häitään viettävä morsian (=minä) nappaa puhelimen yöpöydältään ja vain millisekunnin mietittyään siirtää kellon soimaan uudelleen vasta tunnin kuluttua, sillä tuleva aviomieskin on lähtenyt jo aamuvarhaisella "työkavereiden kesken Jyväskylän mm-ralleihin", eikä mitään menoja mihinkään koko päivänä ole. Siispä aivan hyvin voi kesälauantaina nukkua edes yhdeksään saakka! Uni tulee välittömästi. 

Lauantaiaamuna 29.7. klo 8.55. uuraislaisen paritalon oveen koputetaan. Täydestä unesta herätetty morsian (=edelleen minä) pomppaa sängystä pystyyn, haahuilee hetken ympäri asuntoa, löytää aamutakkinsa makuuhuoneen ovenkahvasta, pukee sen ylleen ja rynnistää ovelle. Piha on aivan hiljainen eikä oven takanakaan ole ketään, toteaa hän kummastellen ja ovenkarmeissa hämmästyneenä roikkuen - ja samassa älykkäästi kuistin kaiteelle maastoutunut pinkki kaiutin täräyttää ilmoille huikeita säveliä Aquan Barbie Girlin muodossa! Vielä tässä vaiheessa morsian häästressiin vedoten kuvittelee, että musiikki todennäköisesti kuuluu vain hänen omassa päässään ja vakaasti päättää, että stressitasoa on pikaisesti laskettava. Silloin nurkan takana kuitenkin alkaa kuhina ja esiin astuu lauma Keneiksi naamioituneita hahmoja. Kenejä vain tulee ja tulee, ja ne kaikki Kenit tanssivat Barbie Girlin tahdissa. Niitä on kaiken kaikkiaan 6 ja yhä silmien hieromisen jälkeenkin siinä ne lauantaiaamussa tanssivat meidän kuistilla!!! Ja niin vihdoin alkoi homma selvitä minullekin...

Minun polttareitani vietettiin siis lauantaina 29. - sunnuntaina 30. heinäkuuta. Pelkkä polttareiden alku oli jo niin huikaiseva että edelleen ihan heikottaa ja Keneiksi naamioituneet kaasoni Sini, Anna, Jenni ja Pinja sekä ihanat ystäväni Sari ja Terhi saivat päivän pyörähtämään käyntiin aivan huikasevalla tavalla! Ja niin, siinä sitä sitten oltiin. Minun polttareissani.

Olin koko ajan luottanut siihen, että polttareitani vietettäisiin viikkoa ennen häitä, sillä kaikki lukemani merkit viittasivat siihen! Tai niinhän minä luulin... Todellisuudessa polttareideni viikkoa aikaisempi ajankohta todistaa minulle kaksi asiaa: a) minä en ehkä olekaan niin fiksu kuin luulen olevani (ha haa) ja b) ystäväni ovat parhainta laatua koko maailmassa, sillä he todella näkivät aivan äärettömän suuren vaivan järjestääkseen minulle polttarit joiden ajankohtaa en voisi millään aavistaa, ja tämän suunnitelman toteutumiseksi myös esimerkiksi isäni oli saatu mukaan juoneen! Ja totta tosiaan yllätyksien yllätys se olikin!

Paniikkiherätys sekä yleinen polttarijännityksen aiheuttama valtava tärinä ja tutina toivat oman pienen lisäkertoimensa tavallisesti niin tuttuihin aamurutiineihin, mutta hetkellisen huoneesta toiseen säntäilyn tuloksena vihdoin ja viimein laukut saatiin pakatuiksi ja kannettiin autoon. Tässä kohtaa huiskutimme heipat kaasoilleni Jennille ja Pinjalle, jotka kumpainenkin olivat polttareideni aikaan melko viimeisillään raskaana ja näin ollen katsoivat parhaaksi jättää nämä kemut väliin. Mutta me muut sulloimme itsemme sekä nämä suloiset flamingokaksoset turvavöihin ja lähdimme matkaan "kohti tuntematonta ja sen yli" - tai ainakin jotain sinne päin!

Matkaevääksi sain tämän ehkäpä suloisimman skumppapullon ikinä, ja viimeistään sitä siemaillessa hävisi kaikki viimeisetkin jännityksen rippeet! Lisäksi luotin naisiini niin täysin, etten edes uskonut heidän suunnitelleen polttareihini mitään sellaista, josta minä en suoriutuisi!

Teimme vielä pikaisen pysähdyksen Jyväskylässä ja nappasimme kyytiin ihanat ystäväni Tiian ja Hannan - ja nyt seitsemän paikkaisen automme matkustajamäärä oli täysi! (Pst. Huomasittehan kuinka upeaa kukkaseppelettä sain kantaa?!)

Automatka sujui nopeasti innokkaiden keskustelujen lomassa tasaisesti eteenpäin porskuttaen, ja polttarimatkan ensimmäisen varsinaisen pysähdyksen teimmekin vasta Heinolassa. Siellä suunnistimme Kylpylän uimarantaan kauniin Kymijoen varrelle ja nautiskelimme herkullista piknik-brunssiamme, kun samaan aikaan lähtöalueena toimivan rannan täyttivät toinen toistaan sporttisemmat juoksijat, jotka lämmittelivät, verryttelivät, venyttelivät ja viihdyttivät meitä odotellessaan 8. Heinolan Kaupunkipuistojuoksun alkua. 

Sidukkaa kengästä ja sitä rataa! 

Piknik-herkuttelun jälkeen minulle annettiin tehtäväksi täyttää suuri flamingo-uimapatja. Aloitettuani armottoman pumppausoperaation täräytti kaupunkipuistojuoksun kuuluttaja kuin tilauksesta samaa aikaan lähtölaskennan käyntiin - ja niin sitä sitten pumpattiin kilpaa kuuluttajan kanssa ja jännitettiin ehtiikö flamingo valmiiksi ennen lähtölaukauksen pamahtamista! 

Hauskaa oli, kuten kuvasta huomaa - ja hauskuudesta syntyy aina hyvä giffi! 

Pahoittelen, että giffini on hieman rakeisempi tapaus, mutta ei se laatu vaan tyylikäs pumppaus, eikö vaan?!! 

Sitten vielä viimeiset pumppaukset ja flamingo on valmis juuri lähtölaukauksen pamahtaessa! 

HYVÄ MEIDÄN TIIMI!!!

Tulipa todettua, että aika yllättävän rankkoja on tuollaiset pumppaushommat! Onneksi ihanaiset naiset olivat Sinin toimesta taiteilleet minulle näin upean viuhkan, jota kelpasi käyttää jäähdyttelyyn sekä aivan parhaimman lierihatun, minkä kukaan vaan voi koskaan omistaa!!!

Sitten vielä parit poseeraukset...

...ja hiiohoi flamingo-ratsu! Tämän kuvan sekä piknikin päättymisen myötä matka jatkuu polttaripostauksessa nro. 2!

Ps. Tuleva (tällä hetkellä nykyinen ja varsin oleva) aviomies oli todella oikeastikin lähtenyt mm-ralleihin, mutta työporukan osuus oli pelkkää puppua! Todellisuudessa ystäväpariskuntamme oli pyytänyt meitä molempia mukaansa, mutta Kristian kieroili asian työkavereidensa kustannuksella niin, ettei ralleihin "yksin" lähteminen ja minun kotiin jättäminen herättäisi minussa ihmetystä... KETKU! 

Ps. nro. 2. Kaikki postauksen kuvat ovat joko Sinin, Annan, Tiian, Hannan, Sarin, Terhin tai minun itseni ottamia! 

Kristianin polttarit

Kristian ehti ensin! Tai bestmanit ja muut polttarikaiffarit ehtivät ja niin Kristianin polttareita vietettiin meistä kahdesta siis ensimmäisenä! Tiesimme toistemme polttaripäivät etukäteen, jotta olimme kumpikin tahoillamme enemmän kuin valmiina torpedoimaan kaikki mahdolliset polttaripäivälle tietämättämme sopimamme menot - olihan meillä jotain ihanaa ja ainutlaatuista aivan varmasti tiedossa! Niinpä pienten kiemuroiden, juonimisten ja harhautusten jälkeen Kristian pääsi viettämään polttareitaan heinäkuun 21.-23. päivä.

Polttariperjantain koittaessa Kristian valmistautui lähtemään töihin aivan normaaliin tapaan - sillä pienellä twistillä, että aamun ensimmäisenä tehtävänä oli ajaa firman pyöräkone tulevien rallien nojalla aina Jyväskylään saakka. Ja niin Kristian tekikin. Nelostietä tovin porskutettuaan hän saapui sovittuun paikkaan, astui sisälle halliin - ja kohtasi lauman tuttuja miehiä, jotka olivat odottamassa hallin sisällä! Hämmästyksen hellitettyä Kristianille ojennettiin nolojen asusteiden sijaan tyylikäs ajohaalari, joka oli määrä pukea ylle välittömästi - ja vaatteidenvaihtorumban jälkeen sekä sakin sullouduttua autoon osoitti auton nokka takaisin kohti Uuraista.

Kristianin ja pyöräkoneen porskuttaessa kohti määränpäätään olin minä sillä välin pakannut Kristianin vaatteet sekä muut mukaan tarvittavat välineet valmiiksi laukkuihin. Napattuaan laukkunsa sekä vannotuaan varmasti kostavansa myös minulle nämä polttarijuonimiset hävisi hyväntuulinen ja äänekäs miesjoukko autoon, joka kaasutti tiehensä kyydissään Kristian, joka oli vielä täysin tietämätön siitä mitä tuleman vielä pitää!

Suhteellisen lyhyen ajomatkan jälkeen auto pysähtyi keskelle metsää ja miehet astuivat ulos autosta. Voin tässä vaiheessa vain kuvitella Kristianin hämmennyksen. Näkemilläni videoilla joku heittää ilmoille ajatuksen yhteisestä marjaretkestä, mutta ennen pusikkoon rämpimistä jostain kantautuu kuitenkin ralliauton ääni. Pian äänen lisäksi ilmestyy myös itse auto sekä auton kuljettaja, Jarkko Nikara. Samassa selvisi myös syy ajohaalarin pukemiseen! Sitten ei muuta kuin Kristian kyytiin ja menoksi! Se ei ollut Kristianin ensimmäinen kerta ralliauton kyydissä, mutta kuulemma ehdottomasti paras!

Metsän keskeltä matka jatkui pieniä kinttupolkuja pitkin aina Kalajoelle saakka. Kalajoki on ollut Kristianin lempipaikkoja aina ja useita kertoja siellä käyneenä reitti Uuraisilta Kalajoelle on hänelle varsin tuttu. Niinpä mielestäni oli aivan loistava idea pitää määränpää mahdollisimman pitkään salassa käyttämällä pienempiä ja tuntemattomampia teitä ja reittejä - ja kun Kristian lopulta Hiekkasärkille näihin maisemiin pysähdyttyään oli tajunnut paikan johon hänet olikaan kuljetettu, voin vain kuvitella sitä iloa ja liikutusta!

Poltariporukka oli vuokrannut Kalajoelta hulppean mökin ja siellä perjantain loppuillan ohjelmaan kuului perinteiseen tapaan niin saunomista kuin paljustakin nauttimista, sekä tietysti myös pleikkarin peluuta - eli kunnon äijämeininkiä!

Lauantaina porukka kerääntyi Kalajoen lentokentälle katsomaan kiihdytysajoja ja loppuilta sujui samoin kuin edellinenkin ilta hyvin syöden, juoden, saunoen, paljuillen ja pelaillen.

Sunnuntain kotimatkaa Kristian kuvaili varsin hiljaiseksi - enkä ihmettele, kyllä kokonaisen viikonlopun mittaiset polttarit ihan varmasti heikottavat! Väsymyksestä huolimatta kotiin palasi niin onnellinen mies, että polttareiden on täytynyt olla erittäin onnistuneet!

Kristianin puolesta kirjoitan vielä kiitokset Antille, Velille, Akulle, Jussille, Markolle, Manulle, Nikolle, Henkalle ja Jarkolle!

Ps. Kaikki postauksen kuvat ovat Antti-bestmanin ottamia! 

Minihäämatka - Oulu in our hearts!

Viikko sitten olimme tähän aikaan autossa matkalla Oulusta kohti kotia. Minihäämatkamme oli siis jo lähes päätöksessään, mutta millaisesta reissusta tällä kertaa olikaan kyse..?

Olimme sopineet yhdessä jo aiemmin, että viralliselle häämatkalle lähtisimme vasta myöhemmin tulevaisuudessa, mutta kiireisen arjen pamahdettua rytinällä päälle välittömästi häitä seuraavalla viikolla päätimme viimein lopettaa edestakaiset soutelut ja huopailut ja ampaista matkaan pienen pre-häämatkan merkeissä. Matkakohteeksemme valikoitui samainen paikka, jossa Kristian lähestulkoon täsmälleen kaksi vuotta aiemmin oli polvistunut eteeni ja pyytänyt minua vaimokseen - ja tällaiselle kiintymyssuhteita helposti luovalle pariskunnalle näin tärkeän paikan valitseminen minihäämatkakohteeksi oli paras päätös ikinä! Samalla saisimme juhlistaa myös syyskuun neljäs päivä täyteen tullutta kahdeksan vuotista yhteistä taivaltamme, voisiko siis olla parempaa! No en usko!

Lähdimme matkaan perjantaina, kun Kristian poimi minut kyytiin suoraan töistä päästyäni, aivan kuten edelliselläkin kerralla. Viimein pitkän ajomatkan tultua päätökseensä kirjauduimme sisään Sokos Hotel Edeniin, astelimme ruusun terälehdillä koristettuun huoneeseemme ja aloitimme minihäämatkamme kilistelemällä lasillisilla huoneeseemme tuotua kuohuvaa. Alkuilta kuluikin siis parvekkeella auringosta sekä kauan odotetusta yhdessäolosta nauttien - ja kuohuviiniä siemaillen.

Ajattelimme rakentaa minihäämatkamme kihlautumisreissumme kaavalla, joten perjantai-iltana lähdimme syömään samaiseen hotellin ravintolaan kuin tuona ihanana kosintailtanakin. Katselimme jälleen auringonlaskua ja merimaisemaa ja muistelimme paljon niitä tunnelmia, joita kaksi vuotta sitten samassa kohtaa koimme. Puhumisen tärkeyttä ei vaan voi liikaa korostaa! 

Ruuan jälkeen suuntasimme takaisin huoneeseemme. Olin päättänyt yllättää Kristianin pakkaamalla mukaani pari vilttiä, omat kuohuviinilasit sekä pullon häissämme tarjoiltua kuohuviiniä - ja niin iltamme päättyi piknikille aivan laiturin päähän, samaiselle kohdalle jossa Kristian pari vuotta aiemmin oli polvistunut eteeni ja pyytänyt minua viettämään loppuelämääni yhdessä hänen kanssaan. Oli aika taianomainen hetki, kun istuimme laiturilla viltteihin kääriytyneinä, paikalla vain me kaksi ja meri... 

Lauantaiaamua vietimme pitkälle päivään saakka lomameininkeihin sopivasti ilman aikatauluja ja suunnitelmia, auringosta, kylpylästä ja toistemme seurasta nauttien.

Illaksi päätimme koota itsemme jälleen ihmisten ilmoille, sillä olimme varanneet meille pöydän samaisesta ravintola Nallikarista, jossa illastimme lauantai-iltana myös kaksi vuotta sitten. 

Sumuisen sunnuntaiaamun parhautta oli hotelliaamiainen! 

Aamupalan jälkeen jatkoimme pehmeässä hotellisängyssä pötköttelyä sekä ihanan rauhallisesta sunnuntaiaamusta nauttimista vielä myöhäisen huoneenluovutuksen nojalla.

Lopulta laukut oli kuitenkin tällä(kin) kertaa pakattava ja huone luovutettava. Oulun matka ei kuitenkaan ole matka eikä mikään, mikäli emme pääse käymään Nallikarin majakassa - yksi meille tärkeä paikka lisää listaan! Niinpä veimme laukut autoon ja pyörähdimme vielä hetken fiilistelemässä! 

Sitten kotia kohti - ja seuraavaa Oulun reissua odottamaan, sitä oikeaa häämatkaa unohtamatta!