Hääviikko ja juhlapaikan valmistelu

Hääviikko oli kiireinen ja touhua tulvillaan, aivan kuten olin aavistanutkin. Saimme juhlapaikkamme avaimet käsiimme jo häitä edeltäneellä viikolla, mutta ennen kuin pääsisimme pisteeseen, jossa vieraiden toivottaminen tervetulleeksi olisi mahdollista, olisi edessä vielä monta mutkaa selvitettäväksi.

Hääjuhlaamme vietettiin kotikunnassamme Uuraisilla, Työväentalon vanhalla tanssilavalla Kasinolla, ja sopimukseemme kuului itse päärakennus, kioskirakennus, ulkohuussit sekä tanssilava, ja siivouspuolen sovimme itse hoidettavaksi. Lava on ollut meidän tietoomme jo pitkään käyttämätön ja näin ollen myös tehtävää tilojen käyttökelpoiseksi saamiseksi oli edessä huomattava työtuntien määrä. Minä vietin hääviikolla viimeistä täyttä kesälomaviikkoani ja Kristian sai alkuviikon aamuvuorossa työskenneltyään hääviikon torstain ja perjantain vapaaksi, ja hyvin nopeasti huomasimme, että yhtään tuntia ei tämän juhlapaikan kuntoon saamiseksi ollut ylimääräistä.

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Urakka alkaa. Isäni Arto raivasi suuren piha-alueen sekä parkkipaikan valloittaneen ja paikoittain jopa puoleen reiteen saakka ulottuneen heinäongelman muiden haravoidessa ja kuljettaessa kasoja pois juhlapaikalta. Kaasoni Jennin mies Jyri viimeisteli pihan ruohonleikkurin kanssa ja bestmanien Antin ja Velin sekä Kristianin ystävän Jussin siisitittyä piha vielä aidan takana myllänneen metsäkoneen jälkeensäjättämistä risuista ja oksista viimein saatoimme uskoa, että häiden viettäminen ajallaan voisi jopa olla mahdollista. 

Mutta mikä oli varsinaisen juhlapaikan, eli Kasinon tilanne?  Sanotaanko näin, että paljoa helpommalla ei sen siivoamisesta päästy. Puunasimme, jynssäsimme, pesimme ja lakaisimme niin lattiat, seinät, penkit ja osittain jopa katotkin äitini Marja sekä kaasoni Anna apunani, ja kovan työn tuottaessa tulosta saatoimme mekin uskoa, että toivoa hääjuhlan täällä viettämiseen oli olemassa.

Viikon ylitettyä puolivälin näytti tanssilavan sisällä jo paremmalta, ja miesten noudettua ja kannettua  kalusteetkin sisään alkoivat ensimmäiset pöytäryhmät rakentua paikoilleen. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. 

Kiireiseen hääviikkoon mahtui siivouksen lisäksi onneksi myös hemmottelua! Sitä tarjosivat ihana ystäväni Miia, joka loihti minulle upeimmat hääkynnet sekä huolehti siitä, että minulla on riittävästi energiaa painaa hääviikko täysillä loppuun saakka, sekä toinen ihana ystäväni Kauneuhoitola Sievän Jonna, joka laittoi minulle kauniit ripset, joita kuulin ihailtavan hääpäivänämmekin. Lisäksi kuppi suklaakahvia ja omar-munkki, nam! Näillä eväillä jaksaa painaa juhlapaikan kuntoon! 

Perjantaina olimme edenneet suunnitelmien mukaisesti koristeluvaiheeseen. Koko helteisen ja varmasti myös kesän parhaimman viikon ympärillämme oli pyörinyt lukemattoman paljon ihania, ystävällisia apulaisia, jotka pyyteettömästi uhrasivat omaa aikaansa auttaakseen meitä saamaan aikaiseksi mahdollisimman täydellisen hääpäivän, ja heidän avullaan olimme saaneet kaiken ylimääräisen siivotuksi ja tarpeellisen lavalle kannetuksi. Valot, pöydät, baari paikoilleen ja hetki hetkeltä tila alkoi kioskirakennuksineen kaikkineen näyttää juhlavammalta. Päivä oli pitkä, mutta olin panokseemme varsin tyytyväinen!

Miltä juhlapaikalla sitten hääpäivän aamuna näyttikään? En väitä etteikö hääviikon aikana olisi ilmennyt monenlaisia ja monentasoisia haasteita, mutta haasteista huolimatta olin erittäin tyytyväinen aikaansaamaamme lopputulokseen!

Kiitos Anna ja Sini sekä Antti ja Veli, olitte aivan korvaamattoman suuri apu juhlapaikan valmisteluissa koko hääviikon ajan, ilman teitä ei varmasti olisi saatu kaikkea tehdyksi. Kiitos isäni Arto, joka teit todella suuren työn kunnostaessasi pihan juhlakuntoon. Kiitos myös Jussi, Aku, Jenna, Pinja ja Mika sekä Jenni ja Jyri avusta, jonka teiltä häiden valmisteluissa saimme. Kiitos äitini Marja kaikesta korvaamattomasta siivousavusta jonka meille annoit. Kiitos Erkki. Kiitos Mirja. Kiitos Pirjo ja Juha. Kiitos Harri. Kiitos Teresa, joka jaksoit vielä häitä edeltävänä iltana matkan teon jälkeen tulla avuksemme viimeistelemään juhlapaikkamme kuntoon. Kiitos Sarita ja Marko.

Luojan kiitos, että lähipiiristämme löytyy ihmisiä, jotka epäitsekkäästi olivat valmiita todella  näkemään vaivaa auttaakseen meitä - jopa apua pyytämättä. 

Tästä on hyvä jatkaa hääpäivän aamuun ja siihen millaisissa tunnelmissa elämämme suurimpaan päivään valmistauduimme!