Sunnuntaiaamuna kellon soidessa kahdeksalta heräilimme toiseen polttaripäivään! Unihiekkojen yhä hiertäessä silmissä tulevan päivän ohjelmaa alettiin avaamaan myös minulle ja sain kuulla kuinka siirtyisimme seuraavaksi suhteellisen reippain askelin kohti hotelliaamiaista, sillä pian tämän jälkeen huoneeseemme saapuisi meikkaaja, joka laittaisi minut valmiiksi.
Ok. Valmiiksi mihin?
No boudoir-kuvauksiin! Tunsin yhtä aikaa aivan järjettömän suurta intoa ja lamaannuttavaa jännitystä. Olin haaveillut boudoir-kuvissa poseeraamisesta jo pitkän aikaa, mutta hyvin harva tiesi haaveistani. Siitä huolimatta tilaisuus kuvien ottamiselle sekä haaveen toteuttamiselle ojennettiin minulle nyt kuin kultaisella tarjottimella! Sain vielä mahdollisuuden perua koko homman ja jättää leikin sikseen, mutta se vaihtoehto ei käynyt mielessänikään - tähän minä olin (ehkä) enemmän kuin valmis!
Ok. Valmiiksi mihin?
No boudoir-kuvauksiin! Tunsin yhtä aikaa aivan järjettömän suurta intoa ja lamaannuttavaa jännitystä. Olin haaveillut boudoir-kuvissa poseeraamisesta jo pitkän aikaa, mutta hyvin harva tiesi haaveistani. Siitä huolimatta tilaisuus kuvien ottamiselle sekä haaveen toteuttamiselle ojennettiin minulle nyt kuin kultaisella tarjottimella! Sain vielä mahdollisuuden perua koko homman ja jättää leikin sikseen, mutta se vaihtoehto ei käynyt mielessänikään - tähän minä olin (ehkä) enemmän kuin valmis!
Ensiksi kuitenkin se aamupala, jolle meidän oli määrä kaikkien yhdessä kokoontua siitä huolimatta, että osa porukasta majoittuikin yönsä muualla. Ja se aamupala oli herkullinen jos mikä... Lisäksi tilat olivat ihanan kotoisat ja ihastuimme varmasti jokainen Hotel F6:n värikkääseen ja kuviolliseen astiastoon niiden tavallisten, kliinisten, joka hotellista löytyvien valkoisten astioiden sijaan. Kyllä, erilaisista astioistakin voi ilahtua! Aamupala-astioiden kehuminen ei jää Hotel F6:n ainoaksi kehukohteeksi, joten siksipä Helsingissä hotellia tarvitsevalle todella, todella lämmin suositus! Huikea hotelli!
Kellon lähestyessä kymmentä poistuimme aamupalalta ja aulassa meitä vastassa jo odottelikin GMC-Studion Minna Granqvist. Tässä vaiheessa viimeistään tajusin että nyt se on menoa, mutta antaapa mennä vaan! Siispä hengitin syvään ja siirryttyämme huoneeseemme annoin Minnan ryhtyä työhön.
Ken Minnan ja GMC-Studion palveluksia harkitsee; minulta irtoaa täydet suosittelut! Minna oli jo persoonaltaan aivan todella valloittava, mutta myös jälki ja tapa työskennellä oli niin ammattitaitoista, että yhtään negatiivista kommenttia en pysty tästä kokemuksestani antamaan. Kiitos, sekä erittäin lämpimät suositukset!
Ken Minnan ja GMC-Studion palveluksia harkitsee; minulta irtoaa täydet suosittelut! Minna oli jo persoonaltaan aivan todella valloittava, mutta myös jälki ja tapa työskennellä oli niin ammattitaitoista, että yhtään negatiivista kommenttia en pysty tästä kokemuksestani antamaan. Kiitos, sekä erittäin lämpimät suositukset!
Sitten! Meikki done - ja valokuvaaja Tuomas Elenius saapuu paikalle. Tässä kohtaa polttariseurueeni poistui siskoani Siniä lukuunottamatta puolitoista tuntia kestävän kuvauksen ajaksi kaupungin vilskeeseen, ja minä puolestani hetken Tuomaksen kanssa kuvauksesta keskusteltuani suuntasin kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteeni. Olin aamulla ennen aamupalalle lähtöä saanut sovitettavaksi kasan alusvaatteita, joiden joukosta valitsin päälleni puettavaksi mustan pitsisen vaihtoehdon. Siinä oloni tuntui parhaalta.
Kylpyhuoneessa vaatteita vaihtaessani kamppailin hetken mahanpohjasta kutittavan ja intoa puhkuvan jännityksen sekä omaa vartaloa häpeävän ja poseeraamista stressaavan jännityksen välillä. Olin kuitenkin jo aamulla heti asiasta kuultuani päättänyt tämän tehdä, joten vaatteiden vaihdon jälkeen astuin yhtään häpeilemättä ulos kylpyhuoneesta ovi miltei saranoiltaan selälleen paukahtaen - ja sillä asenteella, että minä olen mikä olen, ja siksi tai siitä huolimatta minun silmissäni se uskomattomin mies koskaan katsoo minua ihaillen ja sanoo minun olevan upeinta koskaan! Ja nämä kuvat olisivat tuota miestä varten! Ei hän katsoisi niitä millään muulla tapaa, kuin samoin kun hän katsoo minua aina...
Sen ajatusketjun läpikäyminen ja sisäistäminen vapautti minut täysin - ja kuvaaminen saattoi alkaa.
Sen ajatusketjun läpikäyminen ja sisäistäminen vapautti minut täysin - ja kuvaaminen saattoi alkaa.
Kristian sai kuvat hääpäivämme aamuna juuri ennen first look-kuvien ottamista, mutta siitä lisää myöhemmin first look-postauksen yhteydessä! Alla olevat kuvat puolestaan ovat hääpäivän aamulta, kun kaasojen kesken valmistautuessa näytin otoksia myös heille.
 |
| Kuva: VMS / Minna Ikonen |
 |
| Kuva: VMS / Minna Ikonen |
Rehellisesti sanottuna olen oman kokemukseni jälkeen todennut, että mielestäni aivan jokaisen naisen tulisi saada kokea tällainen kuvaushetki edes kerran elämässään, sillä se tunne joka minulla kuvauksen jälkeen sekä varsinkin kuvat saatuani oli, oli sanoinkuvaamattoman uskomaton! Se itseluottamus ja varmuus... Usko siihen, että minäkin olen kaunis! Tieto siitä, ettei minun tarvitse olla malli näyttääkseni hyvältä poseeratessani alusvaatteissa! Ja voi elämä se vatsanpohjassa nippaava kihelmöinti siitä mitä Kristian sanoo kuvat saatuaan... Tämä kaikki johti siihen, että päätin antaa kuvat Kristianille siltä osin täysin käsittelemättöminä, että esimerkiksi vartalossani mitään kohtaa olisi kavennettu tai siloiteltu sen suuremmin kuin muokkaamalla totuutta mitään myöskään lisäämällä. Ja se päätös ei kaduta pätkääkään!
Mutta paljon varsinkin tällaisen näin niin sanotusti henkilökohtaisen kuvaustilanteen toimivuuteen vaikuttaa itse kuvaaja. Minulle kuvaajaksi valittu Tuomas Elenius hoiti homman niin järjettömän rautaisella ammatitaidolla ja loistavalla ihmistuntemuksella, että parempaa kuvaajaa ensimmäisiin (vaan ei varmasti viimeisiin!) boudoir-kuvauksiin en olisi voinut saada. Niinpä ilman epäilyksen häivää voin suositella ottamaan yhteyttä Tuomakseen, mikäli sensuellemmissa kuvissa poseeraaminen voisi olla sinunkin juttusi!
Kuvauksen jälkeen pakkasimme laukut, luovutimme hotellihuoneen ja jatkoimme vielä hetken polttarihulinaa ennen kotiin lähtöä.
Tässä vaiheessa aamusta saakka porukasta puuttuneen Kristan lisäksi hyvästelimme myös Teresan ja jatkoimme matkaa yhtä ystävää pienemmällä joukolla kohti Hernesaaren rantaa ja aurinkoa.
Vaikka kuinka ihana olisikin ollut jäädä vielä edes hetkeksi nauttimaan auringosta, palmuista ja Hernesaaren rannan tunnelmasta oli päivä ehtinyt jo niin pitkään, että kotimatkalle lähtö oli väistämätön tosiasia, sillä edessä olisi vielä noin neljän tunnin ajomatka.
Alla hieman kotimatkan tunnelmaa ja huomatkaa, että vaikka menomatkan skumppa vaihtuikin paluumatkalla limuun ja jäätelöön, kantoi polttareiden teema ihanasti aivan loppumetreille saakka!
Muistatteko muuten kun kerroin laittaneeni heti polttareiden alussa meiltä lähtiessämme flamingokaksoset turvavöihin..? No. Tällä kertaa turvavyö ei ollut turvavyö, vaan toinen flamingo sai siitä kuolettavan haavan, ja se oli sen flamingon loppu. Onneksi kaikki muut selvisivät polttareista ehjin nahoin! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy minun polttarikertomus!
Kiitos vielä aivan mielettömistä polttareista, joita varmasti tulen monet kerrat niin yksin kuin läsnäolleiden kanssakin muistelemaan! Tietäkää, että olen todella otettu kaikesta siitä vaivasta jonka näitte järjestääksenne minulle kaksi elämäni ikimuistoisimmista päivistä - ja kiitos rohkeudestanne kehittää jotain "uutta ja erilaista"! Kiitos Sini, siskoni ja kaasoni - ja epäilemättä se "pahin" pääni menoksi juonija! Kiitos Anna, luottoystäväni yli puolet tästä elämästä! Kiitos Tiia ja Hanna, ihan parhaat pelikaverit vuosien takaa! Kiitos Sari ja Terhi, lapsuudenystävät sieltä ihan parhaasta päästä! Kiitos Teresa, yksi neljästä! Kiitos Jenni ja Pinja, rakkaat odottajat! Ja kiitos Krista, kälyni tätä nykyä!
LOVE YA!
Ps. Kaikki kuvat ovat reissussa mukana olleiden ottamia, ellei toisin mainita!
Mutta paljon varsinkin tällaisen näin niin sanotusti henkilökohtaisen kuvaustilanteen toimivuuteen vaikuttaa itse kuvaaja. Minulle kuvaajaksi valittu Tuomas Elenius hoiti homman niin järjettömän rautaisella ammatitaidolla ja loistavalla ihmistuntemuksella, että parempaa kuvaajaa ensimmäisiin (vaan ei varmasti viimeisiin!) boudoir-kuvauksiin en olisi voinut saada. Niinpä ilman epäilyksen häivää voin suositella ottamaan yhteyttä Tuomakseen, mikäli sensuellemmissa kuvissa poseeraaminen voisi olla sinunkin juttusi!
Kuvauksen jälkeen pakkasimme laukut, luovutimme hotellihuoneen ja jatkoimme vielä hetken polttarihulinaa ennen kotiin lähtöä.
Tässä vaiheessa aamusta saakka porukasta puuttuneen Kristan lisäksi hyvästelimme myös Teresan ja jatkoimme matkaa yhtä ystävää pienemmällä joukolla kohti Hernesaaren rantaa ja aurinkoa.
Hei hei, Helsinki!
Autossa niin meno- kuin paluumatkallakin sain arvailla kenen kirjoittamista muistoista missäkin lapussa oli kyse, kun eteeni ojennettiin aina lappu kerrallaan ja lapussa luki jokaisen polttariseurueen jäsenen kirjoittamana jokin minuun liittyvä muisto. Tehtävä osoittautui yllättävänkin hankalaksi ottaen huomioon, että olen tuntenut miltei jokaisen polttariseurueen jäsenen lapsesta saakka, joten yhdessä vietettyjen hetkienkin määrä oli aika mahdottoman suuri - mutta kai siitäkin tehtävästä kunnialla selvittiin, ja hauskaa oli!
Alla hieman kotimatkan tunnelmaa ja huomatkaa, että vaikka menomatkan skumppa vaihtuikin paluumatkalla limuun ja jäätelöön, kantoi polttareiden teema ihanasti aivan loppumetreille saakka!
Muistatteko muuten kun kerroin laittaneeni heti polttareiden alussa meiltä lähtiessämme flamingokaksoset turvavöihin..? No. Tällä kertaa turvavyö ei ollut turvavyö, vaan toinen flamingo sai siitä kuolettavan haavan, ja se oli sen flamingon loppu. Onneksi kaikki muut selvisivät polttareista ehjin nahoin! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy minun polttarikertomus!
Kiitos vielä aivan mielettömistä polttareista, joita varmasti tulen monet kerrat niin yksin kuin läsnäolleiden kanssakin muistelemaan! Tietäkää, että olen todella otettu kaikesta siitä vaivasta jonka näitte järjestääksenne minulle kaksi elämäni ikimuistoisimmista päivistä - ja kiitos rohkeudestanne kehittää jotain "uutta ja erilaista"! Kiitos Sini, siskoni ja kaasoni - ja epäilemättä se "pahin" pääni menoksi juonija! Kiitos Anna, luottoystäväni yli puolet tästä elämästä! Kiitos Tiia ja Hanna, ihan parhaat pelikaverit vuosien takaa! Kiitos Sari ja Terhi, lapsuudenystävät sieltä ihan parhaasta päästä! Kiitos Teresa, yksi neljästä! Kiitos Jenni ja Pinja, rakkaat odottajat! Ja kiitos Krista, kälyni tätä nykyä!
LOVE YA!
Ps. Kaikki kuvat ovat reissussa mukana olleiden ottamia, ellei toisin mainita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti