First look - meidän kohtaamisemme!

Meidän first look-kuvamme otettiin Uuraisilla sijaitsevan vihkikirkkomme luona olevan vanhan kirkkotien varrella. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olimme sopineet kirjoittavamme toisillemme pienet kirjeet, jotka lukisimme kumpikin omilla tahoillamme juuri ennen kuvien ottamista. Olin edellisenä iltana kirjoittanut Kristianille oman lyhyen, mutta kaiken tärkeimmän sisällään pitävän kirjeen, jossa halusin hänen tietävän mitä kaikkea hän ja hänen rakkautensa, sekä meidän hääpäivämme minulle todella merkitsee. Suljin viestin kuoreen, jonka sisään sujautin myös polttareissani huomenlahjaksi* otetut kuvat. 

Kuvauspaikalle päästyämme aamun kanssani kulkenut kuvaajamme Minna toimitti kuoren jännityksen kourissa odottavalle Kristianille.

Kuoren sisällään pitämät kuvat olivat Kristianille täydellinen yllätys ja sen koko sisältö sai hänet omien sanojensa mukaan odottamaan vain entistä enemmän sitä hetkeä, kun virallisesti olisin hänen vaimonsa. Vastakirjettä en kuitenkaan saanut. Villeistä kimppukuvista huolimatta ( = edellisessä postauksessa kertomani ja hillittömästi itseäni huvittanut mielikuva kuvauksen etenemisestä) sysäsin kirjeen puuttumisen syrjään, sillä mitä yhdestä kirjeestä, kun edessäni olisi varmasti yksi elämäni ainutlaatuisimmista, herkimmistä ja ihanimmista hetkistä! Niin lähdin hitain mutta täysin varmoin askelin kävelemään kohti minua jo odottavaa elämäni rakkautta.

Kuvauksen ehdottomasti jännittävimmät hetket olivat ne minuuteilta tuntuneet sekunnit, jotka seisoin aivan Kristianin selän takana. Tuntui niin kutkuttavalta kuulla hänen äänensä ja odottaa henkeä pidätellen sitä hetkeä, jolloin hän viimein päättäisi kääntyä ympäri ja saisin nähdä hänen kasvonsa.

Kristianin tuntemukset olivat hyvin samanlaiset kuin minunkin. Hän kertoi pahimman jännityksen hälvenneen kuullessaan ääneni, mutta kääntyminen minua kohti otti kuitenkin aikansa hänen  yrittäessään koota itsensä lukemansa kirjeen jäljiltä.

Lopulta toisella kääntymisyrityksellä tuo ensikohtaaminen tapahtui. 

Koin sanoinkuvaamattoman suurta, koko vartaloa värisyttävää, polvet veteläksi vetävää sekä lamauttavan pakahduttavaa onnentunnetta - ja siinä halailujen lomassa, kaikkein herkimmällä hetkellä ennemmin suoraan sanottuihin sanoihin kuin ennalta kirjoitettuun tekstiin päätynyt Kristian kertoi minulle kasvotusten kaiken sen, minkä minä olin kertonut hänelle kirjeessäni, ja sen kaiken tuntuessa miljoona kertaa ihanammalta kuin täysin samojen sanojen lukeminen kirjeestä, emme kumpikaan enää millään kyenneet pidättelemään kyyneleitä.

Se oli täydellinen kohtaaminen. 

Tuo first look-kuvauksen hetkellä kokemani pienen jännityksen, järjettömän onnellisuuden, rajattoman kiitollisuuden ja äärettömän rakkauden tuntemusten kombo kannatteli päätäni pilvissä koko kuvauksen ajan - ja aina siihen saakka, kun pitkän, mutta mitä onnellisimman päivän jälkeen painoin viimein pääni tyynyyn. Juuri niin tunteellisen ja rakkauden täyteisen first look-hetken, kuin olin kuvitellutkin, ollessa ohi jatkoimme päiväämme potretti-kuvauksilla, mutta ne kertokoon oman tarinansa tuonnempana! 

#häkkistenhäiden morsiamen neuvo nro. 2: Ottakaa ihanan intiimit ja herkät first look-kuvat! Jos siis edes lainkaan niiden ottamista olette harkinneet, niin lakatkaa harkitsemasta ja tehkää siitä valinta! Meille tämä päätös oli yksi parhaimmista, joten millaista muunkaanlaista neuvoa voisin edes harkita antavani?! 

Kumman kannattaja sinä olet: first look vai ensikohtaaminen alttarilla?

Kuvat: VMS / Mikko Suutala ja Minna Ikonen

*Tiedän, huomenlahja annetaan yleensä vasta häitä seuraavana aamuna, mutta syy lahjan vuorokautta aikaisempaan antamiseen tulee vielä selviämään hääpäivän postausten edetessä!